Norjan puolustuspolitiikka
Puolustus riippuvainen Nato-vahvennuksista
- transatlanttinen suhde puolustuksen perustekijä
- operaatiokyky pohjoisilla alueilla korostaa meri- ja ilmavoimien merkitystä
- ilmavoimissa pohjoismaista yhteistyötä (Arctic Challenge)
- säännöllistä sotaharjoitusyhteistyötä Naton kanssa elvytetään
Puolustusbudjetti: 6,9 mrd EUR, 1,9 % BKT:sta (2023)
- Pohjoismaiden suurimmat puolustusmenot
- vakaa talouskehitys mahdollistanut puolustusmenojen jatkuvan kasvun
Lisää aiheesta
Norjan Nato-suhde
Norjan puolustus on koko maan Nato-jäsenyyden ajan ollut erittäin riippuvainen Nato-liittolaisten lähettämistä vahvennusjoukoista ja niiden oikea-aikaisesta saapumisesta. Kylmän sodan aikana Naton sotilaalliseen rakenteeseen kuului pelkästään Norjan vahventamiseen tarkoitettuja joukkoja. Nämä ns. ”korvamerkityt liittolaisvahvennukset” lakkautettiin 1990-luvulla, mutta Norjassa harjoittelee yhä liittolaisjoukkoja muun muassa Yhdysvalloista, Britanniasta, Saksasta ja Hollannista. Naton joka toisen vuosi Norjassa järjestämään Cold Response -sotaharjoitukseen on kutsuttu joukkoja myös kumppanimaista kuten Suomesta ja Ruotsista. Useat Nato-maat osallistuvat harjoitukseen talvisodankäyntitaitojen kouluttamiseksi.
Nato järjesti Norjassa vuonna 2018 Trident Juncture -sotaharjoituksen, joka oli suurin kylmän sodan jälkeen toimeenpantu sotaharjoitus Euroopassa. Siihen osallistui 50 000 sotilasta 29 jäsenmaista sekä kumppanimaista Suomesta ja Ruotsista. Trident Juncture on niin sanottu korkean näkyvyyden harjoitus, joka järjestetään joka kolmas vuosi. Vuoden 2018 harjoitus korosti pohjoisten alueiden kasvavaa merkitystä ja Norjan strategista asemaa Naton pohjoisella sivustalla. Harjoituksen aikana 2018 Norjan puolustusvoimat syytti Venäjää GPS-häirinnästä Pohjois-Norjan alueella. Sen väitettiin vaarantaneen myös lentoliikennettä. Norjan sotilastiedustelu paikansi häirintälaitteiston Petsamoon, noin 16 kilometrin päähän Norjan rajasta. Häirintä ulottui myös Suomen Lappiin.
Naton järjestämien harjoitusten lisäksi Norja johtaa pohjoisessa kansallisia sotaharjoituksia, joihin osallistuu joukkoja liittokunnan maista. Talvisotaharjoitukseen Joint Viking 2023, joka järjestettiin Ukrainan sodan takia kiristyneessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa, osallistui 12 000 sotilasta. Samanaikaisesti 8 000 brittisotilasta osallistui Joint Warrior –merisotaharjoitukseen Tromsin läänissä Pohjois-Norjassa.
Britannia ja Norja solmivat maaliskuussa 2023 sopimuksen arktisesta sotilasyhteistyöstä, joka käsittää operaatiotukikohdan perustamisen Tromssan eteläpuolelle Øverbygdin kylään. Sieltä käsin merijalkaväki vastaa sekä Norjassa että Pohjois-Euroopassa ilmaantuviin kriiseihin. Norjaan ei ole aikaisemmin perustettu muiden Nato-maiden tukikohtia tai tukeutumisalueita, mutta Norjan puolustusvoimat eivät käytä Camp Vikingistä nimitystä tukikohta (base). Sopimuksella elvytetään Britannian merijalkaväen kylmän sodan aikaista sitoutumista Pohjois-Norjan puolustukseen.
Norjan ja Yhdysvaltojen sotilassuhteet
Norjan liittyminen Natoon vuonna 1949 aloitti sotilassuhteet Yhdysvaltojen kanssa. Norja sai puolustusmateriaalia ja infrastruktuurivaroja Yhdysvaltojen Military Aid Programme -tukiohjelman kautta kuten monet muutkin Länsi-Euroopan maat.

Varastoituja amerikkalaisia ajoneuvoja Trøndelagissa, Keski-Norjassa. Kuvalähde: commons.wikimedia.org
Yhdysvaltojen merkittävin tuki Norjalle oli raskaan sotamateriaalin ennakkovarastointi. Norjan ja Yhdysvaltojen vuonna 1981 tekemästä sopimuksesta alkaen Yhdysvallat on varastoinut Keski-Norjaan Trøndelagin alueelle merijalkaväkiyhtymän raskasta sotamateriaalia. Marine Corps Prepositioning Program Norway -sopimus on uusittu vuosina 1995 ja 2005, ja Norjan puolustusvoimat ovat vastanneet varastojen ylläpidosta ja vartioinnista 1990-luvulta lähtien. Varastoitu materiaali ei ole enää tarkoitettu vain Norjan puolustamiseen. Materiaalia lähetettiin sekä Irakin että Afganistanin sotiin, mutta varastojen täydentäminen aloitettiin vuonna 2005. Ukrainan sodan ja Venäjän suorittaman Krimin valtauksen jälkeen 2014 Yhdysvallat siirsi Norjaan varastoitavaksi Abrams-taistelupanssarivaunuja ja muita panssaroituja ajoneuvoja. Kalustoa on sittemmin käytetty muun muassa Suomessa Yhdysvaltojen, Norjan ja Suomen Arrow 18 -sotaharjoituksessa.
Yhdysvaltojen ilmavoimavahvennuksista Norjaan solmittiin ns. COB-sopimus (Collocated Operating Base) vuonna 1974. Sopimuksessa nimettiin yhdeksän norjalaista lentotukikohtaa, jotka valmisteltiin vastaanottaman Yhdysvaltojen ilmavoimien lentolaivueita. Sopimus uusittiin vuonna 2009, ja tukikohtien määrä supistettiin kahteen, joista toinen on pohjoisessa Bodøssä ja toinen etelässä Solassa.
Vuonna 2023 solmitun sopimukseen mukaan Yhdysvallat jatkaa Norjan ilmavoimien tukikohtien infrastruktuurin kehittämistä investoimalla noin 180 miljoonaa euroa Ryggen tukikohtaan. Sinne rakennetaan lentokonehalleja, ammusvarastaja ja varastohalleja. Investoinnilla parannetaan Yhdysvaltojen ja Naton vahvennusten vastaanottokykyä Norjassa.
Kokonaisturvallisuus
Norjassa valmiuden ja varautumisen lähtökohtina on neljä periaatetta:
- Vastuu: jokainen viranomainen vastaa oman alansa valmiudesta ja varautumisesta.
- Pysyvyys: poikkeuksellisia tilanteita tulee johtaa mahdollisuuksien mukaan samalla organisaatiolla kuin normaalioloissa.
- Paikallisuus: asiat ratkaistaan mahdollisimman lähellä ja mahdollisimman alhaisella organisaation tasolla.
- Yhteistyö: jokaisen viranomaisen tulee aktiivisesti yhteistyöllä tukea poikkeustilanteiden ongelmien ratkaisua.
Norjassa valmiudesta ja varautumisesta vastaa lähinnä Suomen sisäministeriötä vastaava oikeus- ja valmiusministeriö (justis- og beredskapsdepartementet). Puolustusministeriön alaisena toimii erillinen kansallinen turvallisuusviranomainen (Nasjonal sikkerhetsmyndighet, NSM), joka vastaa kansallisesta tieto- ja kohdeturvallisuudesta ja toimii myös johtavana viranomaisena tietotekniseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. NSM koordinoi tietoturvallisuustoimenpiteitä ja antaa muun muassa varoituksia mahdollisissa tietoverkkohyökkäystilanteissa.