Presidentti on asevoimien ylipäällikkö. Hän nimittää pääministeriä kuultuaan yleisesikunnan päällikön, joka toimii rauhan aikana puolustusministerin alaisuudessa asevoimien komentajana. Ulkoisen vaaran uhatessa presidentti voi määrätä sotatilan voimaan ja julistaa osittaisen tai täyden liikekannallepanon. Sodan aikana presidentti voi nimittää pääministerin esityksestä sotatoimista vastaavan ylipäällikön.

Puolassa on kansallinen turvallisuusneuvosto ja presidenttiä avustava kansallinen turvallisuusvirasto. Turvallisuusneuvoston tehtävänä on antaa presidentille turvallisuutta ja lakialoitteita koskevia lausuntoja sekä neuvoja puolalaisten joukkojen käytöstä ulkomaanoperaatioissa. Turvallisuus tulkitaan laajasti sisältäen talouden, lainsäädännön, ympäristön, yhteiskunnallisen vakauden ja puolustuksen. Presidentti päättää turvallisuusneuvoston kokoonpanosta. Normaalisti siihen kuuluvat parlamentin ylä- ja alahuoneen puhemiehet, pääministeri, turvallisuuskysymyksistä vastaavat ministerit sekä mahdollisesti asiantuntijoita, joilla on vaikutusta valtion turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin.

Puola näkee turvallisuutensa rakentuvan neljän pilarin varaan: 1) Nato-jäsenyys, 2) EU-jäsenyys, 3) strateginen kumppanuus Yhdysvaltojen kanssa ja 4) alueellinen turvallisuusyhteistyö.

Kansallisessa turvallisuusstrategiassa (2020) Puolan vakavimpana uhkana nähdään Venäjän ”uusimperialistinen politiikka”. Siitä todisteina on mainittu Venäjän hyökkäys Georgiaan, Krimin niemimaan laiton liittäminen sekä Venäjän asevoimien toiminta Itä-Ukrainassa. Turvallisuusstrategiassa Venäjää syytetään hyökkäyksellisten sotilaallisten kykyjen rakentamisesta Itämeren alueella ja Kaliningradissa sekä hybridioperaatioista kuten kyberhyökkäyksistä ja disinformaation levittämisestä länsimaiden sisäisen vakauden horjuttamiseksi.

Myös Puolan viimeisimmässä vuoteen 2032 tähtäävässä puolustuskonseptiossa (2017) maan suurimmaksi uhaksi on määritetty Venäjä. Naton koilliseen sivustaan Baltiassa kohdistuvan uhkan katsotaan vaikuttavan myös Puolaan. Suurina uhkatekijöinä nähdään lisäksi Ukrainan ja Valko-Venäjän epävakaus sekä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kriisit ja levottomuudet. Merkittäväksi uhkaksi linjattiin myös länsimaihin kohdistuva uskontopohjainen terrorismi.

Viimeisimmän strategisen puolustusselonteon (2016) mukaan Puolan puolustuspolitiikassa tärkeintä on kotimaan puolustaminen, jonka tulee perustua maan asevoimien omaan suorituskykyyn. Tämän jälkeen tulee suhteiden vahvistaminen Nato-liittolaisiin sekä aktiivinen osallistuminen liittokunnan operaatioihin.

Vuoden 2017 puolustuskonseptiossa määriteltiin Puolan asevoimien kehittämisen painopisteet vuoteen 2032 saakka. Asevoimilla tulee olla nykyaikainen ja tehokas aseistus, riittävän vahvat ja hyvin koulutetut joukot sekä koetellut ja tarkkaan määritellyt toimintamallit. Johtamisjärjestelmän tulee olla selkeä ja jatkuvassa toimintavalmiudessa kriisien ja sodan varalta.

Puolustusmenojen taso on määrätty lainsäädännössä. Minimitasoksi määrättiin aluksi 1,95 % BKT:stä. Sittemmin tasoa on nostettu niin, että vuoden 2017 modernisointilain mukaan puolustusmenojen tulee olla vähintään 2,5 % BKT:stä vuoteen 2030 mennessä, mikä on jo saavutettu. Puolan puolustusmenot ovat yli kolminkertaistuneet 2000-luvulla.

Modernisointilaki mahdollistaa myös asevoimien vahvuuden nostamisen aiemmasta 150 000:sta 200 000 sotilaaseen. Tavoitevahvuus sisältää 50 000 sotilaan alueellisen puolustuksen joukot. Puolan puolustusministeri on tosin myöhemmin linjannut asevoimien vahvuustavoitteeksi 300 000 sotilasta. Sen mukaisesti vuoteen 2035 mennessä asevoimat koostuisi 200 000 ammattisotilaasta, 50 000 alueellisen puolustuksen sotilaasta ja 50 000 vuoden mittaisen palvelussitoumuksen tekevästä sopimussotilaasta. Tavoitteeseen sisältyy kahden uuden maavoimien divisioonan perustaminen, joka toteutuessaan nostaisi divisioonien kokonaismäärän kuuteen.

Yhdysvallat on Puolan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa erikoisasemassa, koska vain sen uskotaan olevan riittävä vastapaino Venäjälle. Puolan keskeisiä tavoitteita on saada maaperälleen mahdollisimman paljon Yhdysvaltojen joukkoja, jotka läsnäolollaan toimisivat pelotteena Venäjän suuntaan. Yhdysvallat onkin viime vuosina lisännyt sotilaallista harjoitustoimintaa Puolassa ja sen myötä maassa pysyväisluontoisesti kierrätettäviä joukkoja. Puolassa on muun muassa Yhdysvaltojen 5. Armeijakunnan esikunnan eteen työnnetty komentopaikka sekä jo vuodesta 2017 alkaen kierrätetyn panssariprikaatin esikunta sekä joukkoja. Puolassa on myös yksi Yhdysvaltojen globaalin ohjuspuolustusjärjestelmän kiinteä torjuntaohjusasema (Itämeren rannikolla). Yhdysvallat muodostaa lisäksi Itä-Puolaan sijoitetun Naton eteen työnnettyyn läsnäoloon (Enhanced Forward Presence) kuuluvan pataljoonan taisteluosaston rungon.

Puola on tukenut EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sekä pyrkinyt alueelliseen yhteistyöhön. Näitä järjestelyjä ovat muun muassa Weimar- (Puola, Saksa, Ranska) ja Visegrad-yhteistyöt sekä yhteistyö Baltian maiden ja Pohjoismaiden kanssa. Puolassa kuitenkin katsotaan, että kaikkien EU:n turvallisuusalan toimien tulee täydentää Naton toimia tavalla, joka ei aiheuta organisaatioiden keskinäistä kilpailua.