Suomen kokonaisturvallisuus-käsitettä vastaa Ruotsissa pääpiirtein käsite kokonaismaanpuolustus (totalförsvar). Kylmän sodan aikana siviili- ja sotilasviranomaisten yhteistyö oli syvää ja mittavaa. Kun Suomessa rakennettiin poikkeusoloihin varautumisen järjestelmää 1950-luvulta lähtien, mallia otettiin Ruotsista.
Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa varautumista poikkeusoloihin ei pidetty enää niin tärkeänä kylmän sodan jälkeen, kun uhkakuvat lieventyivät. Sotatoimien kohdistumista Ruotsiin pidettiin epätodennäköisenä, eikä kokonaismaanpuolustusta pidetty enää välttämättömänä, varsinkin kun sen kustannukset olivat merkittävät.
Vuoden 2004 puolustusselonteossa Ruotsin puolustusvoimien päätehtäväksi määritettiin kansainväliset tehtävät ja kansallinen puolustus jäi pääosin kodinturvajoukkojen varaan. Puolustusvoimien alueelliset johtoportaat lakkautettiin, joten alueellisen kokonaismaanpuolustuksen yhteistoiminnalle ei ollut enää edellytyksiä. Paikallisella tasolla yhteyttä ylläpidettiin kodinturvayksiköiden voimin.
Kansainvälinen tilanne alkoi kiristyä, ja vuonna 2017 kokonaismaanpuolustusta koskevassa selvityksessä todettiin, että Ruotsi oli laiminlyönyt varautumisen laajaan kriisiin. Selvityksessä esitettiin kokonaismaanpuolustuksen tehostamista ja varautumissuunnittelun uudelleenaloittamista.
Varautumistoimien mitoitusperusteena ja lähtökohtana on jälleen sotilaallinen uhka. Kokonaismaanpuolustuksen toimilla pyritään vahvistamaan Ruotsin vastustuskykyä (motståndskraft) ja siten vähentämään haavoittuvuutta sotilaalliselle painostukselle ja aseelliselle hyökkäykselle.
Ruotsin varautuminen poikkeusoloihin noudattaa kolmea pääperiaatetta
- Vastuu poikkeusolojen varautumisesta sekä toimenpiteistä kriisin sattuessa kuuluu sille viranomaiselle, jolla on vastuu toiminnasta jo rauhan aikana.
- Onnettomuutta, kriisiä tai muuta poikkeustilannetta on pyrittävä hoitamaan mahdollisimman lähellä tapahtumapaikkaa. Paikalliselta viranomaiselta edellytetään omatoimisuutta, eikä vastuuta voi siirtää ylemmälle taholle, vaan on esitettävä tukipyyntö, jos omat resurssit eivät riitä.
- Johtosuhteiden on oltava mahdollisimman samanlaisia niin syvän rauhan tilassa kuin kriisitilanteessa.
Poikkeusoloihin varautumisessa kunnilla ja lääneillä on ensisijainen vastuu varautumisesta ja poikkeusolojen toimenpiteistä. Niitä koordinoiva viranomainen on MSB (Myndigheten för Samhällsskydd och Beredskap). Esim. kesän 2018 laajojen metsäpalojen aikana se otti pelastustoimien valtakunnallisen johtovastuun ja koordinoi myös ulkomaisen avun vastaanottoa. Ruotsi pyysi ja sai apua monesta EU-maasta ja Pohjoismaasta. Yhtä lailla kuin puolustuspolitiikassa, Ruotsin kokonaismaanpuolustuksessa korostetaan kansainvälistä yhteistyötä.
