Sotilasoperaatiot

PKK:n tärkein tukialue Turkin ulkopuolella on Pohjois-Irakissa oleva autonominen kurdialue KRG, jonka alueella Turkin kurdit voivat toimia ilman paikallisviranomaisten puuttumista toimintaan. PKK:n päämaja sijaitsee Pohjois-Irakissa, Qandil-vuorilla. Kyseessä on hankalakulkuinen maasto, ja alue sijaitsee autonomisen kurdialueen KRG:n itäosassa Iranin vastaisella rajalla. Turkki on vuodesta 1992 alkaen luonut tukikohtien avulla Pohjois-Irakiin puskurivyöhykkeen estääkseen kurdien liikkumisen rajan yli. Turkilla on pysyvästi 5 000–10 000 sotilasta Pohjois-Irakissa. Turkin asevoimat eivät voi kuitenkaan ulottaa puskurivyöhykettään Qandil-vuorille saakka. Vaikean maaston lisäksi asiaan vaikuttaa se, että Irak on kritisoinut Turkin iskuja alueelleen ja se, että Turkilla on hyvät suhteet KRG:hen.

Turkin asevoimien tukikohdat Pohjois-Irakissa

Yhdysvaltojen merkittävin liittolainen ISIS:in vastaisessa taistelussa Syyriassa oli Syrian Democratic Force (SDF), jonka pääosan muodosti Syyrian kurdien taistelujärjestö YPG, joka linkittyy PKK:hon. Tästä syystä Turkki pitää sitä PKK:n liittolaisena ja terroristiorganisaationa. YPG:llä on kuitenkin käytännössä autonomia Kaakkois-Syyriassa, Rojavassa (Länsi-Kurdistan) Syyrian hallituksen puuttumatta asiaan ja Yhdysvaltojen tukemana. Yhdysvallat ei ole Turkin vaatimuksista huolimatta luokitellut YPG:tä terroristiorganisaatioksi. Syyrian sisällissodan ryhtyessä kääntymään presidentti Assadin hallinnon voitoksi, Turkki ryhtyi varmistamaan myös Syyrian vastaista rajaansa. Vuosina 2016–2020 Turkki toteutti Pohjois-Syyriassa neljä sotilasoperaatiota, joilla se muodosti puskurivyöhykkeitä Turkin vastaiselle rajalle. Turkilla on tällä hetkellä noin 10 000 sotilasta Pohjois-Syyriassa.

Turkin asevoimien miehittämät alueet Pohjois-Syyriassa

Kolmas Turkin käynnissä oleva sotilaallinen operaatio on Libyassa, jossa Turkin joukot ovat toimineet sisällissodassa Libyan hallituksen puolella. Libyan energiavarojen hyödyntämisen lisäksi hallituksen joukkojen voittaminen tarjoaisi Turkille mahdollisuuden yhdistää sen yksinomainen talousvyöhyke (EEZ) Libyan yksinomaisen talousvyöhykkeen kanssa ja näin kiistää Kreikan talousvyöhykkeen rajat kiistanalaisella alueella. Jälkimmäinen edellyttäisi sitä, että Libyan hallituksen joukot saisivat haltuunsa Koillis-Libyan rannikon. Turkin Libyassa olevien joukkojen määrästä ei ole tietoa. Libyan sisällissodassa on ollut tulitauko syksystä 2020 alkaen.

Turkin ja Libyan merialuesopimuksen vaatimusalue

Sotilastukikohdat

Turkki miehitti Pohjois-Kyproksen vuonna 1974, ja vuonna 1983 alue julistautui itsenäiseksi Pohjois-Kyproksen turkkilaiseksi tasavallaksi, TRNC:ksi (Turkish Republic of Northern Cyprus). Sen on tunnustanut ainoastaan Turkki. Miehityksen jälkeen Turkilla on ollut saarella joukkoja. Siellä on mekanisoidun armeijakunnan kontingentti, jonka vahvuus on noin 34 000 sotilasta. TRNC on vuokrannut Kyproksen koillisnurkassa olevan niemenkärjen Turkille laivastotukikohdan rakentamista varten. Miehityksen jälkeen noin 200 000 kreikkalaistaustaista kyproslaista joutui poistumaan Pohjois-Kyproksesta. Vastaavasti noin 50 000 turkkilaistausta kyproslaista joutui siirtymään Pohjois-Kyprokseen.

Turkin ensimmäistä varsinaista – sopimukseen perustuvaa – sotilastukikohtaa maan ulkopuolelle ryhdyttiin rakentamaan Qatariin vuonna 2017, ja se vihittiin käyttöön vuonna 2019. Tukikohdassa palvelee yhteensä noin 5 000 sotilasta, joihin kuuluu prikaatin taisteluosasto sekä lento- ja laivastotukikohdat. Turkilla oli Qatarissa jo vuodesta 2015 alkaen noin 300 sotilaan kontingentti. Sitä ryhdyttiin laajentamaan vuonna 2017, kun Saudi-Arabia, Arabiemiraatit, Bahrain ja Egypti asettivat Qatarin maa-, meri- ja ilmasaartoon syyttäen sitä terrorismin tukemisesta.

Turkilla on ollut vuodesta 2017 alkaen Somalian pääkaupungin Mogadishun lähistöllä noin 2 000 sotilaan tukikohta. Päätehtävänä on kouluttaa Somalian asevoimien henkilöstöä sekä auttaa maan asevoimien rakentamisessa. Turkki tarjoaa myös kaluston Somalian merivoimille ja rannikkovartiostolle.  Kontingentin tehtäviin voidaan tarvittaessa lisätä Somalian puolustuksen tukeminen.

Kahdenvälinen sotilaallinen yhteistoiminta

Turkin ja Albanian välinen sopimus sotilaallisesta yhteistoiminnasta allekirjoitettiin vuonna 1997, ja sitä laajennettiin vuonna 2020 sopimukseksi puolustusyhteistyöstä. Turkilla on Albaniassa vain parinkymmenen hengen kontingentti, mutta sopimus takaa Turkin merivoimille oikeuden tukeutua Albanian ainoaan laivastotukikohtaan.

Turkki ja Azerbaidžan allekirjoittivat vuonna 2010 sopimuksen strategisesta kumppanuudesta ja avunannosta. Se velvoittaa osapuolet auttamaan toisiaan kaikin mahdollisin keinoin, mikäli kolmas taho hyökkää jompaankumpaan. Turkki ja Azerbaidžan järjestävät säännöllisesti yhteisiä sotaharjoituksia. Azerbaidžan on päättänyt organisoida asevoimansa uudelleen Turkin mallin mukaan. Turkilla on Bakussa noin 60 sotilasta esikunnissa ja neuvonantajina. Azerbaidžan myös tutkii mahdollisuuksia osallistua Turkin TFX-monitoimihävittäjäprojektiin.

Turkki ja Sudan allekirjoittivat vuonna 2017 sopimuksen sotilaallisen yhteistoiminnan tehostamisesta ja telakan rakentamisesta sotilas- ja siviilialuksille Suakin satamakaupunkiin. Arvioiden mukaan tavoitteena on laivastotukikohdan rakentaminen, mutta tilanne on ollut epäselvä. Turkilla on Sudanin lisäksi 29 puolustukseen tai turvallisuuteen liittyviä pienemmän mittakaavan sopimuksia Afrikan maissa.

Osallistuminen Naton, EU:n ja YK:n operaatioihin

Turkilla on joukkoja kolmessa operaatiossa. Turkki on osallistunut Naton kriisinhallintaoperaatioon Kosovossa (KFOR) alusta alkaen (1999), nykyisin 350 sotilaan osastolla. Turkki on niin ikään osallistunut EU:n Operaatio Altheaan Bosniassa sen alusta alkanen (2004), nyt 240 sotilaan osastolla. Kolmantena on YK:n rauhanturvaoperaatio Libanonissa UNIFIL, johon Turkki on osallistunut alusta alkaen (2006), nykyisin reilun 100 sotilaan osastolla. Muihin YK:n operaatioihin Turkki osallistuu muutaman poliisin voimin.