EU:n sotilaalliset voimavaratavoitteet

Lisää aiheesta

EU:n kriisinhallintajoukkojen suorituskyvyn parantaminen

Euroopan unioni päätti vuonna 1999 ryhtyä kehittämään EU:lle itsenäistä kriisinhallintakykyä. Suunnitelma nimettiin ”Helsingin yleistavoitteeksi” (Helsinki Headline Goal). Se saatiinkin pääpiirteissään toteutetuksi suunnitellussa aikataulussaan noin viiden vuoden kuluessa.

Vuonna 2004 Eurooppa-neuvosto hyväksyi uuden yleistavoitteen 2010 (Headline Goal 2010) unionin sotilaallisten kriisinhallintavoimavarojen edelleen kehittämiseksi. Siinä otettiin huomioon joulukuussa 2003 hyväksytty Euroopan turvallisuusstrategia, strategisessa ympäristössä ja teknologiassa tapahtunut kehitys sekä EU-operaatioista saadut kokemukset. Samanaikaisesti yleistavoitteen 2010 toimeenpanon kanssa pyrittiin paikkaamaan myös aiemman yleistavoitteen jäljellä olevia puutealueita.

Yleistavoitteen 2010 painopiste oli joukkojen laadun ja nopean toimintakyvyn kehittämisessä. Unioni on jo taisteluosastokonseptin pohjalta kehittänyt sotilaallisesti omavaraisia, nopeasti toimintavalmiuteen saatettavia joukkokokonaisuuksia kriisinhallintaan ns. Petersbegin tehtävien puitteissa. Taisteluosastoja (EU Battle Groups) voidaan käyttää joko erillisinä joukkoina tai osana laajempaa, vaiheittain jatkuvaa operaatiota. Tavoitteena on erityisesti YK:n tukeminen, esimerkiksi rauhanturvaoperaatioiden alkuvaiheessa tai tilanteessa, jossa kriisin eskaloituminen vaatii alkuperäisten YK-järjestelyjen muuttamista. EU:n taisteluosastot ovat olleet toimintavalmiudessa vuoden 2007 alusta lähtien. Toistaiseksi niitä ei kuitenkaan ole lähetetty kriisinhallintatehtäviin.

EU:lla on ollut pitkään käytössään myös Euroarmeijakunta (Eurocorps), jonka esikunta on Strasbourghissa. Sen nopeasti toimintavalmiin ydinjoukon muodostavat ranskalais-saksalainen prikaati, jonka lisäksi useat maat ovat osoittaneet sille taistelujoukkoja. Tehtävien kirjo on laaja alkaen rauhanturvaamisesta ja päätyen taistelukykyyn vaativissa oloissa.

Yleistavoite 2010 -suunnitelmassa päämääränä oli parantaa yleisesti EU:n kriisinhallintajoukkojen yhteistoimintakykyä, toimintavalmiutta, strategista liikkuvuutta ja ylläpidettävyyttä toiminta-alueella. Suorituskykyvaatimukset pohjautuvat viiteen mahdolliseen käyttötilanteeseen: (1) konfliktien ennaltaehkäiseminen, (2) rauhan palauttaminen, (3) tilanteen vakauttaminen ja jälleenrakentaminen kriisialueella sekä neuvonta kolmansille maille sotilaallisissa kysymyksissä, (4) evakuointitehtävät sekä (5) avunanto humanitaarisissa operaatioissa.

Yleistavoite 2010:n toteutuksessa on edetty suorituskykyvaatimusten kartoittamisesta, joukkotarjousten listaamisesta ja analysoinnista puutteiden tunnistamiseen, priorisointiin ja korjaamiseen. Keskeinen sija on Euroopan puolustusviraston (European Defence Agency, EDA) johtamana laaditulla suorituskyvyn kehittämissuunnitelmalla (Capability Development Plan, CDP).

Suorituskyvyn kehittämisen ongelmiksi on todettu muun muassa Lontoon strategisen instituutin (IISS) heinäkuussa 2008 julkaisemassa laajassa tutkimuksessa EU:n jäsenmaiden toisistaan suuresti poikkeavat voimavarat ja kansalliset intressit. Huolimatta EU-maiden yhteenlasketusta vahvasta asevoimasta on mahdollisiin interventioihin ja muihin kriisinhallintatehtäviin EU-alueen ulkopuolella käytettävissä verraten vähän kelvollisia joukkoja ja niillekin asetetaan tiukkoja kansallisia rajoituksia. Siksi tarve unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tehokkaaseen koordinointiin sekä asevoimien rakenteelliseen ja teknologiseen kehityksen ohjaamiseen on ilmeinen. Vastassa on kuitenkin vahvoja kansallisia pidäkkeitä, joten kehityksen ennustetaan jatkuvan suunnilleen entisellään.

Merkittävin viime vuosien päätöksistä on EU:n puolustuksen kehittämissuunnitelman 2016 hyväksyminen EU:n päätöksentekoelimissä.

Siinä toimenpiteet kohdistetaan seuraaville EU:n globaalistrategian mukaisille aloille:

  • ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin vastaaminen
  • kumppanien valmiuksien kehittäminen
  • EU:n ja sen kansalaisten suojelu.

Konkreettisia toimia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi:

  • käynnistetään puolustuksen koordinoitu vuosittainen tarkastelu (CARD) puolustusyhteistyön lisäämiseksi jäsenmaiden välillä
  • aloitetaan pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY) puolustusyhteistyön lujittamiseksi niiden jäsenmaiden kesken, jotka haluavat edetä yhteistyössä pidemmälle
  • perustetaan sotilaskriisinhallinnan suunnittelu- ja toteutusvoimavara (MPCC) kriisinhallintarakenteiden parantamiseksi
  • vahvistetaan EU:n nopean toiminnan välineitä, mm. EU:n taisteluosastoja ja siviilivoimavaroja.

Lähde: Tiedote turvallisuus- ja puolustusalan täytäntöönpanosuunnitelmasta (EUH)