EU:n turvallisuusstrategia

Euroopan unionin piirissä suurimmiksi uhiksi on määritelty

  • terrorismi
  • joukkotuhoaseiden leviäminen
  • alueelliset konfliktit
  • sortuvat valtiot ja
  • järjestäytynyt rikollisuus.

Unionin strategisia tavoitteita ovat siihen kohdistuviin uhkiin vastaaminen, turvallisuuden ja vakauden rakentaminen lähialueilla sekä tehokkaan monenkeskisen yhteistyön varaan rakentuva kansainvälinen turvallisuus- ja oikeusjärjestys. Keinot voivat olla poliittisia, humanitaarisia, kehityspoliittisia, taloudellisia sekä sotilaallisia ja siviilikriisinhallintatoimia.

EU tavoittelee globaalistrategiassa 2016 unionin vaikuttavuuden lisäämistä sekä yhtenäisyyden vahvistamista ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Lisää aiheesta

Euroopan unionin turvallisuusstrategia

Kylmän sodan jälkeen läntisessä Euroopassa ei ole koettu suoranaista sotilaallisen hyökkäyksen uhkaa. Euroopan unionin jäsenmaat ovat sitoutuneet rauhanomaiseen riitojen sovitteluun ja yhteistyöhön yhteisten instituutioiden välityksellä, ja unionin jäsenmaiden voimavarat riittävät nykyisellään hyvin mahdollisten sotilaallisten uhkatilanteiden hallintaan.

EU:n piirissä on varauduttu ensisijaisesti valtioiden sisäisten ongelmien ja toisaalta alueen ulkopuolta heijastuvien ns. uusien uhkien ehkäisyyn ja torjuntaan. EU:n strategiassa käsitellään lähinnä unionin kokonaisuuden kannalta tärkeiden uhkatilanteiden torjuntaa. Jäsenmaiden omalla vastuulla on alueensa ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden ylläpitäminen.

EU on maailmanlaajuinen toimija, mistä seuraa myös mahdollisuus kietoutua kaukaisiinkin konflikteihin ja kriiseihin. Siksi EU on valmis ottamaan vastuuta kansainvälisestä turvallisuudesta ja osallistumaan oikeudenmukaisemman maailman rakentamiseen.

Nykyisessä maailmantilanteessa alueelliset konfliktit, nälkä, köyhyys, tarttuvat taudit ja hallitsemattomat väestöliikkeet ovat globaaleja, rajat ylittäviä ongelmia. Taustalla on yhä lisääntyvässä määrin valtioiden riippuvuus niukentuvista luonnonvaroista, erityisesti energiasta ja elintarvikkeista, jolloin niiden puute yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa aiheuttaa vaikeuksia varsinkin kehitysmaiden asukkaille.

Monet maat ja alueet ovat vaarassa joutua konfliktien, turvattomuuden ja köyhyyden kierteeseen. Konfliktit eivät ainoastaan tuhoa yhteiskunnan ja talouden perusrakenteita vaan myös lisäävät järjestäytynyttä rikollisuutta, estävät investointeja ja tekevät normaalin taloudellisen toiminnan mahdottomaksi. Ne voivat myös johtaa ääriliikehdintään, terrorismiin ja lopulta valtiollisten instituutioiden sortumiseen. Väkivaltaiset ja pitkään jatkuneet konfliktit uhkaavat alueellista vakautta ja vaikuttavat myös Euroopan unionin jäsenmaiden etuihin ja turvallisuuteen.

Euroopan unionin turvallisuusstrategiassa keskeisiksi uhkatekijöiksi on nimetty terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, alueelliset konfliktit, toimintakyvyttömät valtiot ja järjestäytynyt rikollisuus. Kansainvälinen terrorismi liittyy usein väkivaltaisiin uskonnollisiin ääriliikkeisiin. Eurooppaa pidetään terroristien kohteena ja tukialueena, vaikka terrorismin syyt eivät välttämättä liitykään Eurooppaan.

Joukkotuhoaseiden leviäminen muodostaa uhan myös EU-maiden turvallisuudelle, vaikka niiden laajamittaisen käytön uhka on selvästi vähentynyt kylmän sodan aikaan verrattuna. Ydinaseiden ja säteilevän materiaalin lisäksi tähän ryhmään kuuluvat biologiset ja kemialliset aseet tai noiden aineiden käyttö terrorin välineenä.

Hajonneet tai muuten toimintakyvyttömät valtiot lisäävät epävakautta, joka heijastuu myös EU:n alueelle. Valtion tai yhteiskunnan rakenteiden romahtaminen ja huono hallinto antavat kasvualustan järjestäytyneelle rikollisuudelle. Toisaalta rikollisuuden leviäminen voi vakavasti horjuttaa yhteiskuntien perusrakenteita.

EU:n strategiassa määritellään keinoja turvallisuusuhkiin vastaamiseksi. Unionilta vaaditaan terrorismin vastaisen yhteistyön tiivistämistä, toimia joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi sekä alueellisten konfliktien hallitsemiseksi. Toiminnan painopiste on EU:n lähialueilla, mutta varaudutaan toimintaan myös kauempana.

Unioni sitoutuu vahvistamaan kansainvälistä turvallisuus- ja oikeusjärjestystä ja erityisesti YK:n roolia. Monenkeskisen yhteistyön lisäksi EU tiivistää kahdenvälisiä kumppanuussuhteita tärkeiden toimijoiden kanssa. Näillä toimilla pyritään ensi sijassa konfliktien ennalta ehkäisyyn.

Tavoitteeksi on määritetty entistä aktiivisempi, toimintakykyisempi ja yhtenäisempi EU, joka tarvittaessa pystyy puuttumaan kriiseihin riittävän varhaisessa vaiheessa, voimakkaasti ja nopeasti


Turvallisuusstrategian päivitys

Eduskunnan 26.6.2015 julkaisemassa tiedonannossa todettiin:

”Turvallisuusstrategian päivitystarpeen osoittaneita turvallisuusympäristön muutoksia on tapahtunut sekä EU:n itäisessä että eteläisessä naapurustossa. Idässä epävakautta synnyttää Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti, etelässä erityisesti Libyan ja Syyrian sekasortoiset tilanteet sekä terroristijärjestö ISIS:n toiminta. Nämä näkyvät EU:ssa muun muassa turvapaikanhakijoiden määrän jatkuvana kasvuna sekä terrorismin uhan lisääntymisenä erityisesti niin sanotun vierastaistelijailmiön myötä. Vastatakseen näihin haasteisiin Euroopan komissio on jo hyväksynyt uuden EU:n sisäisen turvallisuuden agendan sekä muuttoliikeagendan. Korkean edustajan johdolla toteutettava turvallisuusstrategian päivitys tulee aikanaan täydentämään tätä strategia-asiakirjojen kokonaisuutta.

YUTP:n toimintaympäristö on vuoden 2003 jälkeen muuttunut myös siltä osin, että Yhdysvallat on siirtänyt turvallisuuspoliittisten panostustensa painopistettä Euroopasta yhä vahvemmin Aasian ja Tyynenmeren suuntaan. Kun samaan aikaan EU:n jäsenmaat ovat joutuneet leikkaamaan omia puolustusbudjettejaan, turvallisuuspoliittisen yhteistyön tiivistämisen tarve on käynyt koko ajan suuremmaksi, jotta uusiin uhkiin kyettäisiin reagoimaan riittävän voimakkaasti.

Vuoden 2003 jälkeen muutoksia on tapahtunut paitsi EU:ta ympäröivässä maailmassa myös YUTP:n sisäisessä toimintalogiikassa. Päätöksentekoon osallistuvia jäsenmaita on EU:n laajentumiskierrosten myötä tullut lisää ja YUTP politiikanalana on kehittynyt varsinkin sen jälkeen, kun Euroopan ulkosuhdehallinto perustettiin Lissabonin sopimuksella. Vaikka YUTP-päätöksenteko on säilytetty puhtaasti hallitustenvälisenä, myös Euroopan komissio ja parlamentti tulevat yhä useammin mukaan kuvaan, kun kyse on vaikkapa puolustusalan teollisuuden ja sisämarkkinoiden kehittämisestä. Lisäksi YUTP:ta monimutkaistavat jäsenmaiden toisistaan poikkeavat ulko- ja turvallisuuspoliittiset painotukset sekä yhteistyösuhteet kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen (esim. Nato) kanssa.

Vuoden 2003 turvallisuusstrategialla pyrittiin vahvistamaan EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittista yhtenäisyyttä tilanteessa, jossa YUTP oli vielä alkutekijöissään ja silloiset EU-maat olivat Irakin sodan jäljiltä vahvasti kahteen leiriin jakautuneita. Irakin sodan lisäksi New Yorkin vuoden 2001 terrori-iskut olivat vielä tuoreina muistissa. Ajankuva näkyy muun muassa siinä, että vuoden 2003 strategiassa painotetaan vahvasti terrorismin ja joukkotuhoaseiden torjuntaa. Näistä erityisesti terrorismin torjunta on tälläkin hetkellä ajankohtaista, mikä on hyvä esimerkki siitä, että strategian painotuksia ei kaikilta osin ole tarpeen päivittää. Joitain uusia painotuksia on kuitenkin odotettavissa, esimerkiksi kyberturvallisuuteen ja hybridiuhkiin liittyen.

Eräänlainen uusi painotus on tulossa myös siitä, että nykyinen korkea edustaja Federica Mogherini on useissa yhteyksissä ilmaissut halunsa laajentaa turvallisuusstrategiaa kattamaan pelkkien turvallisuuskysymysten lisäksi myös kaiken muun EU:n ulkoisen toiminnan. Tällainen lähestymistapa on perusteltu siitä näkökulmasta, että yhteys esimerkiksi kauppa-, kehitys-, naapuruus- ja turvallisuuspolitiikoiden välillä on selvä. Toisaalta vaarana on se, että strategiasta tulee liian yleisluontoinen, jolloin sen ohjausvaikutus jää vähäiseksi. YUTP on koko olemassaolonsa ajan muutenkin kärsinyt kunnollisen strategisen ohjauksen vähäisyydestä, joten jos uusi turvallisuusstrategia ei pysty sellaista antamaan, tullee ajankohtaiseksi harkita sen täydentämistä erillisillä sektorikohtaisilla ja ohjausvaikutukseltaan vahvemmilla strategioilla.”

Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia

Vuonna 2016 julkaistulla Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisella globaalistrategialla tavoitellaan

  • EU:n globaalin vaikuttavuuden lisäämistä,
  • yhtenäisyyden vahvistamista ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä
  • EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen välisen yhteyden tiivistämistä.

Strategiassa EU:n ulkoisen toiminnan prioriteetit ovat

  • unionin turvallisuus,
  • valtioiden ja yhteiskuntien kriisinsietokyky (resilienssi),
  • Integroitu (yhdennetty) lähestymistapa konflikteihin,
  • yhteistyöhön perustuvat alueelliset järjestelmät sekä
  • globaalihallinta.

Kriisinsietokyvyn vahvistaminen tarkoittaa toimintaa hauraassa tilassa olevien valtioiden ja yhteiskuntien tukemiseksi niin, etteivät katastrofista tai konfliktista toipuvien alueiden epävakaat tilanteet kärjisty uusiksi sodiksi, humanitäärisiksi onnettomuuksiksi tai pakolaiskriiseiksi. Resilienssin vahvistamiseksi työskennellään erityisesti itäisessä ja eteläisessä naapurustossa.

Yhdennetty lähestymistapa konflikteihin ja kriiseihin tarkoittaa moniulotteista, kaikkia EU:n käytettävissä olevia politiikkoja ja instrumentteja (mukaan lukien turvallisuus- ja kehitysvälineet) hyödyntävää lähestymistapaa, jossa toimitaan kaikissa konfliktisyklin vaiheissa, kaikilla konfliktisyklin tasoilla, kaikki konfliktin avaintoimijat ja osapuolet huomioon ottaen tilannetta ratkaistaessa.