EU:n kriisinhallintajoukot

EU:n jäsenmaat ovat ilmoittaneet asettavansa tarvittaessa kriisinhallintatehtäviin yhteenlaskettuna

  • yli 100 000 sotilasta
  • noin 400 lentokonetta
  • noin 100 alusta
  • noin 15 nopean toiminnan osastoa.

Noista joukoista lähinnä vain EU:n nopean toiminnan joukot (taisteluosastot) ovat hyvässä valmiudessa, mutta niitä ei ole toistaiseksi käytetty suoranaisesti EU:n tehtäviin.

Kriisinhallintatehtävät vaativat osastojen kokoonpanosta päättämistä tilanteen mukaisesti.

Lisää aiheesta

EU:n kriisinhallintajoukot

Euroopan unioni voi käyttää sotilaalliseen kriisinhallintaan jäsenmaiden joukkoja ja muuta sotilaallista voimaa tilanteen ja tehtävien vaatimalla tavalla. Kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen on vapaaehtoista ja kullakin jäsenmaalla on oikeus päättää siitä kansallisesti.

Nopeaa toimintaa edellyttäviin sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin EU:n jäsenmaat ovat muodostaneet ja ylläpitäneet vuorotteluperiaatteella toimintavalmiudessa niin sanottuja taisteluosastoja. Ne voivat toimia lyhytkestoisissa mutta vaativissa kriisinhallintatehtävissä esimerkiksi YK:n rauhanturvaoperaatioita tukien.

EU:n taisteluosastoissa on noin 1 500 sotilasta, ja ne ovat olleet toimintavalmiudessa vuoden 2007 alusta lukien – kaksi taisteluosastoa samanaikaisesti puoli vuotta kerrallaan. Tavoitteena on, että unioni kykenisi lähettämään tarvittaessa taisteluosaston kahteen eri kriisinhallintaoperaatioon samanaikaisesti.

Taisteluosastojen tulisi olla toiminta-alueella 10 päivää sen jälkeen, kun EU on tehnyt päätöksen niiden käyttämisestä. Operaatioiden enimmäiskesto olisi neljä kuukautta.

Suomi on osallistunut valmiusvuoroihin kuusi kertaa. Suomen on määrä osallistua Saksan johtamaan taisteluosastoon vuoden 2020 jälkimmäisellä puoliskolla.

Tähän mennessä EU:n taisteluosastoja ei ole vielä käytetty aktiiviseen toimintaan. Sen sijaan EU:n kriisinhallinta on tapahtunut tehtäviin kulloinkin tarvittavilla kokoonpanoilla ja yleensä YK:n rauhanturvaamisen periaatteita soveltaen. On käytetty kokoonpanoja, joissa yhdistyvät sotilas- ja siviilielementit, jolloin kysymys on ”integroidusta rauhanturvaamisesta” tai ”integroidusta kriisinhallinnasta”.