EU:n sotilaalliset voimavarat

EU-maiden yhteenlasketut asevoimat:

  • Palveluksessa kaksi miljoonaa sotilasta.
  • Puolustusmenot ovat yli 200 miljardia euroa.
  • Asevoima riittää hyvin alueen puolustamiseen.
  • Ongelmia interventiokyvyssä.
  • EU-maiden puolustusmenoissa on suuria eroja.
  • EU-maiden sotilasmäärärahojen käyttö on todettu tehottomaksi.

Lisää aiheesta

EU:n sotilaalliset voimavarat

Euroopan unionissa on 500 miljoonaa asukasta, ja yhteenlaskettu bruttokansantuote (BKT) on samaa luokkaa kuin 300 miljoonan asukkaan Yhdysvalloilla. Vertailun vuoksi todettuna, Venäjällä on 143 miljoonaa asukasta ja BKT vain runsas kymmenesosa EU-maiden yhteenlasketusta BKT:sta.

EU-maiden asevoimissa on vakinaisessa palveluksessa noin kaksi miljoonaa sotilasta. Yhteenlasketut vuotuiset puolustusmenot ovat yli 200 miljardia euroa, mikä merkitsee noin 20 prosentin osuutta koko maailman puolustusmenoista, ja ne ovat noin kolme kertaa suuremmat kuin vaikkapa Venäjän mutta vain alle puolet Yhdysvaltojen sotilasmenoista.

EU-maiden asevoima riittää hyvin oman alueen puolustamiseen, sillä näköpiirissä ei ole sellaista sotavoimaa, joka kykenisi hyökkäykseen EU-alueelle, poliittisista motiiveista puhumattakaan. Sen vuoksi ei ole myöskään ollut aihetta ryhtyä kehittämään unionia Naton kaltaiseksi sotilasliitoksi. Siihen vaikuttaa myös lähes kaikkien sotilaallisesti merkittävien EU-maiden kuuluminen Natoon. Jos sotilaallinen uhka EU-aluetta vastaan nousisi, voidaan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan puitteissa kehittää riittävästi taisteluvalmista voimaa.

Ongelmaksi on todettu, että EU-maiden suuret asevoimat eivät ole kovin hyvin kelvollisia kriisinhallintatehtäviin ulkomaille. Puuttuu erityisesti tiedustelukykyä, hyökkäyskelpoista ilmavoimaa ja strategista kuljetuskapasiteettia, jolla voitaisiin siirtää joukkoja nopeasti ulkomaisiin tehtäviin. Monien EU-maiden asevoimien rakenne ei myöskään ole ulkomaisiin tehtäviin soveltuva, eikä koulutusta ole suunnattu interventioita palvelevaksi.

EU-mailla on hyvin erilaisia turvallisuuspoliittisia intressejä, joten ei ole odotettavissa, että unionista kehittyisi Yhdysvaltojen veroista toimijaa oman alueensa ulkopuolisiin tehtäviin. EU:n sotilaallisen voiman kehittämispäätökset tähtäävätkin ensi sijassa rajoitetun kriisinhallintakyvyn luomiseen. Siinäkin on suuria vaikeuksia, koska puuttuu yleisesti poliittista tahtoa käyttää rahaa asevoimien tehostamiseen. Voidaan siis arvioida nykytilanteen jatkuvan verraten kauan.

Diagramma vuodelta 2008 havainnollistaa EU-maiden suuria eroja, eikä tilanne ole muuttunut. Lähde: IISS Report 2008: European Military Capabilities: Building Armed Forces for Modern Operations.

Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelma 2016

Toimintasuunnitelmassa todettiin, että EU:n jäsenmaat käyttivät vuonna 2015 puolustusmenoihin 203 mrd euroa, joten unionin sotilasmenot ovat Yhdysvaltojen jälkeen maailman toiseksi suurimmat.

Puolustusbudjetin käyttö on kuitenkin monesti tehotonta, mikä johtuu

  • Euroopan puolustusalan markkinoiden hajanaisuudesta
  • sotilaallisten voimavarojen kalliista päällekkäisyyksistä
  • riittämättömästä teollisesta yhteistyöstä ja puutteellisesta yhteistoimintakyvystä.

Näiden ongelmien ratkaisemiseksi Euroopan komissio esitteli 30. marraskuuta 2016 Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelman. Sen tavoitteena on

  • lisätä puolustusmenojen käytön kustannustehokkuutta
  • parantaa puolustusyhteistyötä
  • vahvistaa teollista perustaa.

Suunnitelma sisältää kolme keskeistä kohtaa:

  • EU:n puolustusrahaston perustaminen
  • puolustusteollisuuteen tehtäviin investointeihin kannustaminen
  • puolustusalan sisämarkkinoiden vahvistaminen.

Lähde: Komission tiedonanto Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelmasta 30.11.2016 

Lähteitä ja linkkejä