NATOn puolustusoppi perustui kylmän sodan ajan paljolti Yhdysvaltojen sotilaalliseen voimaan ja ydinaseisiin. Strategian kehityksessä erottuivat:

• Totaalisen sodan strategia Yhdysvaltain ydinasemonopolin vallitessa 1946-1953.
• Ydinasepelotteeseen perustunut “massiivisen vastaiskun” oppi vuodesta 1954 aina 1960-luvun alkupuolelle.
• Vuodesta 1967 alkaen “joustavan vastatoiminnan” oppi.

Pelotteen avulla pyrittiin estämään Neuvostoliiton hyökkäys Länsi-Eurooppaan ja Pohjois-Atlantin meriyhteyksiä vastaan.

Kylmän sodan päätyttyä ydinasepelotteen ylläpitämisestä luovuttiin, ja sotilaallinen doktriini muutettiin liiton ulkopuolisten alueiden kriisinhallintaan soveltuvaksi.