Naton perustaminen

Nato (North Atlantic Treaty Organization)

Toisen maailmansodan aikaiset länsiliittoutuneet solmivat Washingtonissa huhtikuussa 1949 Pohjois-Atlantin sopimuksen voidakseen vastata Neuvostoliiton sotilaalliseen voimaan ja uhkaan.

Perustamiseen vaikuttivat:

  • Neuvostoliiton suuri ylivoima joukkojen ja tavanomaisen aseistuksen määrissä Euroopassa
  • Neuvostoliiton ajama kommunismin aate
  • Kommunistien vallankaappaus Tšekkoslovakiassa vuonna 1948
  • Neuvostoliiton toteuttama Berliinin saarto 1948–1949

Perustajavaltiot: Belgia, Britannia, Hollanti, Islanti, Italia, Kanada, Luxemburg, Norja, Portugali, Ranska, Tanska ja Yhdysvallat.

Lisää aiheesta

Naton mukaan sotilasliiton perustamiseen vaikutti halu estää nationalismin paluu Euroopan maihin tuhoisan sodan jälkeen ja edistää Euroopan poliittista integraatiota.

Perustamisensa jälkeen Nato oli vuosikausia vain allekirjoittajamaiden sopimus toistensa auttamisesta ja tarvittaessa puolustamisesta. Vielä 1950-luvun alkuvuosina käytettiin yleisesti lyhennettä NAT (North Atlantic Treaty), koska oli vain puolustussopimus, mutta ei mitään organisaatiota. Vasta 1950-luvun puolivälissä Natolle saatiin luotua poliittinen ja sotilaallinen johto-organisaatio sekä konkreettisia suunnitelmia Neuvostoliiton hyökkäyksen varalle.

Vuosikymmenten kuluessa Naton painopisteet muuttuivat. Neuvostoliiton ja Varsovan liiton hajoamisen ja kylmän sodan päättymisen jälkeen Naton toiminta keskittyi konfliktien hallintaan liittokunnan ulkopuolisilla alueilla (out-of-area), aluksi eteläisen ja kaakkoisen Euroopan suunnilla ja sen jälkeen kauempana olevilla kriisialueilla. Itä-Euroopan maat pyrkivät Neuvostoliiton vallasta vapauduttuaan mahdollisimman pian Naton jäseniksi.

Selvän muutoksen Naton toiminnan painotuksissa aiheutti vuonna 2014 alkanut ja edelleen jatkuva Ukrainan sota ja Venäjän toiminta siellä. Naton huippukokouksissa Walesissa 2014, Varsovassa 2016 ja Lontoossa 2019 Naton päätehtäväksi nostettiin jälleen liittokunnan jäsenmaiden aluepuolustus. Siitä lähtien erityistä huomiota on kiinnitetty itäeurooppalaisten jäsenmaiden puolustuksen vahvistamiseen Venäjän uhkaa vastaan.

Lähteitä ja linkkejä