Selkkauksen ehkäisy, käsittely ja jälkihoito

Selkkauksen ehkäisyyn, käsittelyyn ja jälkihoitoon kuuluvia toimia ovat

  1. Varhaisvaroitus.
  2. Ehkäisevä diplomatia tai ehkäisevät toimet.
  3. Riitojen selvittely.
  4. Rauhanturvatoiminta ja muu kriisinhallinta.
  5. Selkkauksen jälkeinen rauhan rakentaminen.
  6. YK:n turvallisuusneuvostolla on riitojen ja selkkausten ratkaisussa keskeinen asema.

Lisää aiheesta

YK:n toiminta riitojen ja selkkausten sovittelussa

Peruskirjan mukaan turvallisuusneuvosto voi ryhtyä tutkimaan jokaista tilannetta, joka saattaa synnyttää riidan, todetakseen onko sen jatkuminen omiaan vaarantamaan kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämistä. Tässä siis turvallisuusneuvoston tehtävänä on selkkauksen ehkäisy. YK:n vastuu säilyy myös mahdollisen riidan tai selkkauksen jatkuessa sekä sen jälkeen.

Maailmanjärjestön kaikki toimet suhteessa riitoihin ja selkkauksiin voidaan nähdä yhtenä jatkumona, jota selvitettiin mm. pääsihteeri Boutros Boutros-Ghalin raportissa An Agenda for Peace vuonna 1992. YK:n ja sen kanssa yhteistyössä olevien järjestöjen toiminta rauhan ja turvallisuuden hyväksi ei kuitenkaan välttämättä muodosta sarjaa, jossa yksi toimintamuoto tulee toisen tilalle, vaan käytännössä saatetaan ryhtyä mm. jäljempänä mainittuihin toimiin joko peräkkäin tai rinnakkain:

1. Varhaisvaroitus. Kaikilla valtioilla on oikeus kiinnittää turvallisuusneuvoston tai yleiskokouksen huomiota sellaisiin ilmiöihin, jotka saattavat vaarantaa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämistä. Pääsihteerillä on sama oikeus. YK:n tiedonhankintaverkosto on kuitenkin puutteellinen, joten pääsihteerillä ei aina ole riittävästi luotettavaa ja riippumatonta tietoa mahdollisten kriisien oireista. Monet kriisit ovat alkaneet yllättävästi, joten varhaisvaroitus ei aina ole toiminut tyydyttävästi.

2. Ehkäisevä diplomatia tai ehkäisevät toimet. Varsinkin YK:n pääsihteeri ja hänen edustajansa ovat ahkerasti pyrkineet tarttumaan riitoihin ja vaikuttamaan niihin neuvottelujen ja suostuttelun kautta, jotta ne eivät puhkeaisi avoimiksi selkkauksiksi. Parhaassa tapauksessa ehkäisevä diplomatia voi siis estää selkkausten syntymisen tai rajoittaa niiden vaikutukset. Sotilastarkkailijoiden tai aseistettujen rauhanturvajoukkojen läsnäolo kriisialueella voi myös vaikuttaa ehkäisevästi, jolloin voitetaan aikaa neuvotteluja varten.

3. Riitojen selvittely. Peruskirja velvoittaa jäsenvaltioita ratkaisemaan riitansa rauhanomaisesti, ja peruskirjan kuudes luku on kokonaan omistettu niille keinoille, jotka tässä tarkoituksessa ovat käytettävissä. Turvallisuusneuvosto voi riidan kaikissa vaiheissa suosittaa tarkoituksenmukaisia menettelytapoja sen selvittelyä varten. Vrt. jäljempänä tarkemmin aiheesta riitojen rauhanomainen selvittely.

4. Rauhanturvaaminen ja muu kriisinhallinta. Peruskirjasta ei löydy käsitteitä rauhanturvaaminen ja kriisinhallinta, joka on tullut yleiseen käyttöön vasta kylmän sodan jälkeisenä aikana. Kokemus on osoittanut, että nykyajan vaikeissa kriiseissä, jotka usein ovat luonteeltaan samanaikaisesti sekä valtioiden sisäisiä että kansainvälisiä, tarvitaan moniulotteista kriisinhallintaa. Saatetaan esimerkiksi käyttää samanaikaisesti rauhanturvajoukkoja, poliiseja, pakolaisavun antajia ja muita humanitaarisen avustustyön tekijöitä, ihmisoikeusalan tarkkailijoita ja kouluttajia, vaalien järjestäjiä ja valvojia ym. Toimintaan sisältyy siis nykyään usein sekä sotilaallisia toimia että ns. siviilikriisinhallintaa. Vrt. myös jäljempänä tarkemmin aiheesta rauhanturvaamistoiminta.

5. Selkkauksen jälkeinen rauhan rakentaminen. Jälleenrakennustyö, yhteiskunnan eheyttäminen riitojen jälkeen, rauhanomaisten olojen vakiinnuttaminen, turvallisuuden ylläpitäminen ja rauhanomaisen kehityskulun varmistaminen saattavat vaatia suuria ja pitkäaikaisia ponnisteluja, jotka ovat suoraa jatkoa niitä edeltäneelle kriisinhallinnalle. YK toimii usein yhdessä muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa tässä työssä. Tavoitteena on estää selkkauksen puhkeaminen uudelleen. Jälkihoito voi myös sisältää tehtyjen sopimusten noudattamisen valvontaa, verifiointia, sekä sopimusten asteittaista täytäntöönpanoa ja siirtymistä yhdestä vaiheesta seuraavaan. Kaikki nämä seikat voivat myös johtaa uusiin kiistoihin ja vaikeuksiin (vrt. Israelin/Palestiinan rauhanprosessin hidas eteneminen).

Lähteitä ja linkkejä

YK:n turvallisuusneuvosto: http://www.yk.fi/node/227

Rauhanturvaaminen ja kriisinhallinta: http://www.yk.fi/node/473