Venäjä käyttää kumppanuuksiaan Afrikan maiden kanssa kiertääkseen lännen pakotteita. Wagner-ryhmä toimii Malissa, Burkina Fasossa, Keski-Afrikan tasavallassa, Libyassa, Madagaskarissa ja Sudanissa. Monet näistä hallituksista maksavat Wagnerille turvallisuuspalveluista antamalla sille pääsyn arvokkaisiin luonnonvaroihin kuten kultaan, öljyyn ja kromiittiin. Näiden luonnonvarojen avulla Venäjä pystyy lieventämään lännen Ukraina-sanktioiden vaikutusta.

Venäjä käyttää näitä kumppanuuksia myös edistääkseen strategisia tavoitteitaan, vastustaakseen lännen vaikutusvaltaa ja palauttaakseen Venäjän globaaliksi mahdiksi. Venäjä pyrkii laajentamaan sotilaallista jalanjälkeään Wagnerin toiminnan ja muiden sotilassopimusten avulla. Kumppanuudet tarjoavat myös Venäjälle mahdollista tukea, jotta se voisi lieventää eristystään kansainvälisissä elimissä kuten YK:ssa, joita Venäjä käytti osana kansainvälistä poliittista strategiaansa hyökkäyksessä Ukrainaan. Osana tätä strategiaa Venäjä on kohdistanut toimintansa Ranskaan ja sen entisiin siirtomaihin, kuten Keski-Afrikan tasavaltaan, Maliin ja Burkina Fasoon.

Wagner-ryhmä aloitti toimintansa Keski-Afrikassa vuonna 2018. Vuoden 2020 lopulla toiminta Keski-Afrikassa muuttui tuki- ja koulutustehtävästä suoraksi taistelutehtäväksi turvallisuustilanteen heikentyessä ennen vaaleja. Turvallisuustilanne heikkeni, kun entisen presidentin François Bozizén johtama puolisotilaallisten joukkojen liittoutuma Coalition of Patriots for Change (CPC) aloitti hyökkäyksen Keski-Afrikan tasavallassa kaataakseen presidentti Touadéran hallituksen. Vastauksena tähän Wagnerin palkkasoturit lähetettiin osallistumaan operaatioihin FACA:n, MINUSCA:n ja Ruandan erikoisjoukkojen rinnalla.

Wagner-ryhmästä tuli yksi Keski-Afrikan poliittisen väkivallan hallitsevista toimijoista. Poliittista väkivaltaa seuraavan ACLED-projektin (Armed Conflict Location & Event Data Project) mukaan kaikesta Keski-Afrikan poliittisesta väkivallasta joulukuun 2020 ja heinäkuun 2022 välisenä aikana 40 % liittyi Wagner-ryhmään.

Wagner-joukot aloittivat toimintansa Malissa vuoden 2021 lopulla, kun Malin sotilasjuntta käänsi selkänsä perinteisille kansainvälisille kumppaneille. Ranska ryhtyi vallankaappaukseen vedoten vähentämään sotilaallista läsnäoloaan Malissa ja yhteistoimintaa Malin valtion joukkojen kanssa. Tammikuussa 2022 Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisö (ECOWAS) määräsi uusia pakotteita Malille. Mali vastasi kieltämällä kansainvälisten joukkojen pääsyn ilmatilaan, karkottamalla tanskalaiset joukot ja Ranskan suurlähettilään. Mali ilmoitti myös irtautuvansa pitkäaikaisista puolustussopimuksista Ranskan kanssa.

Samaan aikaan Malin armeija (FAMA) laajensi operaatioita islamistimilitantteja vastaan. Wagnerilla on ollut merkittävä rooli tämän toiminnan eskaloitumisessa.

Wagner ja FAMA ovat osallistuneet moniin hyökkäyksiin siviileitä vastaan. ACLED on kirjannut lähes 500 siviilikuolemaa näissä hyökkäyksissä. Wagnerin osuudesta poliittiseen väkivaltaan Malissa 71 % on kohdistunut siviileihin.

Wagnerin tulo Burkina Fasoon 2023 alkoi samalla tavalla kuin ryhmän tulo naapurimaahan Maliin. Molemmissa tapauksissa sotilaalliset yhteistyösopimukset ja vuosia kestäneet tiedotusoperaatiot lisäsivät Venäjä-myönteisyyttä kansalaisten ja armeijan keskuudessa. Sotilasjohtajat katkaisivat suhteet Ranskaan Wagnerin ja Venäjän hyväksi.

Burkina Fason ja Malin juntat tekevät yhteistyötä Wagnerin kanssa turvakseen omia hallintojaan. Molemmat juntat pitävät Wagneria turvallisuuskumppanina, koska uskovat Wagnerin militarisoitu turvallisuustoiminnan olevan tehokkaampaa kuin länsimainen apu. Wagnerin tarjoaa hallinnolle turvallisuustukea ilman vaatimuksia ihmisoikeuksien suojaamisesta ja palaamisesta demokraattiseen järjestelmään.

Wagnerin toiminnasta Sudanissa saatiin tietoja 2022, kun Yhdysvallat, Britannia ja Norja ilmoittivat, että Wagner-ryhmä on sekaantunut Sudanissa ”laittomiin toimintoihin” kullankaivuussa ja disinformaation levittämiseen. Sudanin ulkoministeriön mukaan hallitus haluaisi kieltää Wagnerin läsnäolon kaivosteollisuudessa ja sen antaman koulutuksen maan armeijalle.

Wagnerin omistaja Prigožin toimi peiteyhtiöiden kautta ja lensi yksityisellä suihkukoneella tapaamaan Afrikan presidenttejä ja sotilasjohtajia. Peiteyhtiöt kuitenkin jättävät paperijäljen, ja Yhdysvaltain valtiovarainministeriö asetti vuonna 2020 pakotteita mm. Prigožinin omistamalle Meroe Gold -yhtiölle, jonka Sudanissa toimiva-johtaja Mihail Potepkin oli aiemmin töissä Pietarin trollitehtaalla.

Sudanin kullantuotanto kasvoi huimasti vuoden 2011 jälkeen, kun Etelä-Sudanin itsenäistyminen vei suurimman osan maan öljyvarallisuudesta. Vain kourallinen sudanilaisia on rikastunut kullalla. Kultakauppaa hallitsee kenraali Dagalon perhe. Sudanin keskuspankin mukaan noin 70 % kullasta salakuljetetaan maasta. Wagner tukee Dagaloa, ja se tuki myös entistä presidenttiä Omar al-Bashiria.

Sudanilaiset kullankaivajat ovat syyttäneet Wagnerin palkkasotureita joukkomurhista Etelä-Darfurin ja Keski-Afrikan tasavallan välisellä rajalla. Silminnäkijöiden mukaan Wagner-ryhmä on ryöstänyt alueen rikkaita kultakaivoksia ja tappanut kaivostyöläisiä ainakin kolmessa suuressa iskussa.

Wagner-ryhmä keskittyy hallitusten turvallisuuteen ja rahanpesuun terrorismin torjunnan varjolla, lisää siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa ja hyödyttää salafi-jihadistiryhmiä. naapurimaassa Malissa Wagner on toteuttanut joukkomurhia, joita se kutsuu terrorismin vastaisiksi operaatioiksi. Ihmisoikeusloukkaukset vahvistavat salafi-jihadistiryhmiä, koska ne saavat kohdeyhteisöt liittoutumaan jihadistien kanssa saadakseen suojelua. Wagnerin arvioidaan myötävaikuttaneen al-Qaidaan liittyvien militanttien leviämiseen Malissa.

Wagner-ryhmän tilanteen, aseman ja roolin muuttuminen Ukrainan sodan seurauksena saattaa vaikuttaa tilanteeseen Afrikassa, mutta Venäjän toiminnan Afrikassa odotetaan jatkuvan tarvittaessa uudenlaisin järjestelyin.