ETELÄ-KIINANMERI

Kaakkois-Aasian laaja merialue, rajoittuu pohjoisessa Kiinaan ja Taiwaniin, idässä Filippiineihin ja Borneoon, etelässä Malesiaan ja Malakansalmeen

  • Alueen rantavaltioissa 1900-luvulla sotia ja sisäisiä selkkauksia
  • Vakavia kiistoja talousvyöhykkeiden rajoista ja luonnonvaroista
  • Kiina vaatii lähes koko merialuetta itselleen
  • Yhdysvallat tukee alueen pienempiä valtioita Kiinan vaatimuksia vastaan
Etelä-Kiinanmeri ja rantavaltiot. Karttapohja: commons.wikimedia.org, Nzeemin, NordNordWest - Own work, CC BY-SA 3.0

Etelä-Kiinanmeri ja rantavaltiot. Karttapohja: commons.wikimedia.org, Nzeemin, NordNordWest – Own work, CC BY-SA 3.0

Lisää aiheesta

Etelä-Kiinanmeri on maailman toiseksi eniten liikennöity merireitti. Merialueen eteläosassa Malakansalmen sekä Sundan ja Lombokin salmien kautta kulkee yhteensä 50 % maailman kauppa-alusliikenteestä. Malakansalmen kautta kuljetetaan joka päivä 10 miljoonaa barrelia raakaöljyä. Merialueella on suuria todennettuja öljy- ja maakaasuesiintymiä, joista luonnollisesti kaikki rantavaltiot haluavat osansa, sekä maailman rikkaimmat kalavarannot.

Etelä-Kiinanmeren rantavaltioiden aluevaatimukset merialueeseen. Kartta: commons.wikimedia.org.

Etelä-Kiinanmeren rantavaltioiden aluevaatimukset merialueeseen. Kartta: commons.wikimedia.org.

Kiinan vaatimukset kattavat lähes koko Etelä-Kiinanmeren. Kiinan mukaan sen oikeus alueeseen ulottuu satojen vuosien päähän. Todettakoon, että Taiwan on tässä asiassa Kiinan kanssa samaa mieltä. Kiinan vaatimusten taustalla on historiallisten syiden ohella Etelä-Kiinanmeren merkitys Kiinan ulkomaankaupan tärkeimpänä reittinä. Suurin osa Kiinan ja muidenkin Kaukoidän maiden tarvitsemasta raakaöljystä tuodaan Lähi-idästä Malakansalmen ja Etelä-Kiinanmeren kautta, ja samaa reittiä vastakkaiseen suuntaan kulkee valtaosa Kiinan tavaraviennistä Eurooppaan, Lähi-itään ja Afrikkaan.

Valtioiden vaatimukset menevät monilta osin päällekkäin, mikä on lisännyt jännitettä ja aiheuttanut paikallisia konflikteja. Kiistaa Etelä-Kiinanmerestä on pidetty konfliktipotentiaalin suhteen koko Aasian vaarallisimpana. Asetelmaksi on vakiintunut Kiina vastaan muut.

Kaikista alueen toimijoista Kiina on toiminut määrätietoisimmin ja piittaamatta kansainvälisen yhteisön ja alueen muiden valtioiden vastalauseista. Se on miehittänyt Paracel- ja Spratly-saariryhmiin kuuluvia asumattomia saaria ja koralliriuttoja sekä rakentanut myös tekosaaria kivestä ja betonista. Saarille Kiina on rakentanut sotilaallisia tukikohtia, lentokenttiä, tutka-asemia, ohjusasemia jne. Se on uhkaillut alueella liikkuvia muiden maiden aluksia ja lentokoneita pyrkien häätämään ne pois alueelta. Tämä on johtanut välikohtauksiin ja kahakoihin, joissa on kuollut ihmisiä ja uponnut aluksia. Vaarallisimpia tilanteita on syntynyt kiinalaisten ja vietnamilaisten välillä.

Vuonna 2015 Filippiinit valitti Haagissa toimivalle Pysyvälle välitystuomioistuimelle (Permanent Court of Arbitration), että Kiina rikkoo toiminnallaan Etelä-Kiinanmerellä YK:n merioikeusyleissopimusta. Tuomioistuimen yksimielisen päätöksen (2016) mukaan Kiinan väitteille sen historiallisista oikeuksista merialueen luonnonvaroihin ns. yhdeksän viivan linjan sisäpuolella ei ole laillisia perusteita. Kiina ilmoitti, ettei se hyväksy tuomioistuimen päätöstä eikä noudata sitä.

Useat alueen valtiot ovat Yhdysvaltojen liittolaisia tai kumppaneita. Yhdysvallat on ilmoittanut, ettei se hyväksy Kiinan vaatimuksia ja toimia Etelä-Kiinanmerellä. Sen laivaston alukset ovat tehneet demonstratiivisia ns. Freedom of Navigation -operaatioita (FONOPs) Kiinan valtaamien saarten lähistöllä haastaen siten Kiinan asemaa. Yhdysvallat on muutoinkin lisännyt sotilaallista toimintaansa alueella tuomalla sinne sota-aluksia ja ilmavoimaa ja järjestämällä sotaharjoituksia, joihin myös Japani ja Australia ovat osallistuneet. Kiina on puolestaan järjestänyt omia sotaharjoituksiaan alueella. Jännite Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä on kasvanut. Mahdollinen sotilaallinen konflikti alueella vaikuttaisi myös Taiwanin asemaan.

Lähteitä ja linkkejä