LAAJA LÄHI-ITÄ

Laaja Lähi-itä: perinteinen Lähi-itä + Pohjois-Afrikka

  • Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti jatkunut yli 70 vuotta
  • Pahimmat akuutit konfliktit Syyrian, Irakin, Jemenin ja Libyan alueilla
  • Israelin ja Iranin epäsuora sota
  • Iranin ja Yhdysvaltojen jännittynyt suhde
Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka (MENA-alue) Maailmanpankin mukaan. Lähde: commons.wikimedia.org By Furfur - CC BY-SA 4.0
Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka (MENA-alue) Maailmanpankin mukaan.
Lähde: commons.wikimedia.org By Furfur – CC BY-SA 4.0

Lisää aiheesta

Eurooppalaisessa kielenkäytössä Lähi-idällä (Near East) on tarkoitettu Euroopan, Aasian ja Afrikan risteyskohdassa tai reunoilla sijaitsevaa aluetta Välimeren ja Intian valtameren (Arabian meren) välillä. Yhdysvalloissa käytetty käsite Keski-itä (Middle East) tarkoittaa suunnilleen samaa aluetta. Laajin käsite on MENA (Middle East & Northern Africa), jota käyttää mm. Maailmanpankki. MENA-alue ulottuu Iranista Marokkoon saakka.

Lähi-itä on maailman kriisiherkimpiä alueita suuren strategisen merkityksensä seurauksena. Alueella on runsaasti luonnonvaroja, ja Suezin kanavan ja Punaisen meren kautta kulkeva Välimeren ja Intian valtameren välinen merireitti on maailmantalouden kannalta äärimmäisen tärkeä. Lähi-itä on ollut jo tuhansia vuosia alueen kansojen, paikallisten toimijoiden ja myös ulkopuolisten toimijoiden poliittisten, taloudellisten, uskonnollisten ja etnisten intressiristiriitojen leikkauspiste ja vuoksi lukemattomien sotien ja konfliktien vaivaama maailmankolkka. Erään laskelman mukaan alueella on ollut pelkästään toisen maailmansodan jälkeen jo 38 valtioiden sisäistä tai valtioiden välistä vakavampaa aseellista konfliktia tai sotaa. Niissä on kuollut varovaisen arvion mukaan lähes kolme miljoonaa ihmistä.

Käynnissä olevia aseellisia kriisejä ovat ainakin Israelin ja palestiinalaisten arabien välinen lähes pysyvä konflikti, Libyan sisällissota, Syyrian sisällissota, Jemenin sisällissota, Irakin sisäinen kriisi sekä Iranin ja Israelin epäsuora sota. Iran on kohonneen jännityksen alue sen ja länsimaiden jyrkentyvän vastakkainasettelun seurauksena.

Libya suistui sisällissotien ja väkivallan myötä sekasortoiseen tilaan vuonna 2011, jolloin yli 40 vuotta hallinnut diktaattori Muammar Gaddafi kukistui osana ns. arabikevään ilmiöitä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueilla. Edelleen jatkuvan tilanteen taustatekijöitä ovat runsaat öljy- ja maakaasuvarat, saatavilla oleva aseistus ja islamistiryhmät. Maassa toimivien jihadististen ryhmien lisäksi Libyaan on tullut ulkopuolisia toimijoita. Sisällissodan osapuolia ovat hallitus, jonka YK on tunnustanut maan lailliseksi hallitukseksi, sekä sotapäällikkö Khalifa Haftarin johtama kapinaliike, joka toimii Tobrukissa maan itälaidalla. Haftarin kapinallisarmeija pyrkii sieltä käsin kumoamaan Tripolissa olevan laillisen hallituksen. Kapinalliset ovat saaneet haltuunsa suurimman osan maasta ja pääosan öljykentistä. Sisällissodan kummallakin osapuolella on ulkopuolisia tukijoita: hallituksen tukena ovat Turkki, Qatar ja useimmat länsimaat, ja kapinallisliike saa tukea Egyptiltä, Saudi-Arabialta, Syyrialta, Ranskalta, Israelilta ja Venäjältä. Turkki on lähettänyt hallituksen tueksi myös joukkojaan. Venäjä on tukenut Haftaria epävirallisilla palkkasotilailla. Maassa saatiin YK:n välityksellä tulitauko syksyllä 2020.

Myös Syyrian sisällissota sai alkunsa arabikevään tapahtumista vuonna 2011, aluksi kansannousuna Bashar al-Assadin itsevaltaista hallintoa vastaan. Jo kahdeksan vuotta jatkuneessa sisällissodassa on kuollut eri lähteiden mukaan ainakin 400 000 ihmistä, joista neljäsosa siviilejä. Miljoonia ihmisiä on paennut maasta tai on maan sisällä sisäisinä pakolaisina. Assadin hallinto saa Venäjältä ja Iranilta vahvaa sotilaallista tukea, jota ilman Assadin hallinto olisi ulkopuolisten arvioiden mukaan voinut jo kaatua. Kapinallisten eli ns. Vapaan Syyrian armeijan tukena ovat Turkki, sunniarabimaat Saudi-Arabia ja Qatar sekä useimmat länsimaat. Yhdysvallat johtaa Inherent Resolve -operaatiota, jonka kohteena ovat Irakissa ja Syyriassa toimivat ISIS-terroristiryhmät. Operaatiossa on mukana yli 70 maata monenlaisissa rooleissa, ml. kaikki Pohjoismaat. Suomalaisia on Pohjois-Irakissa irakilaisjoukkojen koulutustehtävissä. Assadin vastustajiin sisältyy myös Syyrian pohjoisosassa toimivia kurdijoukkoja.

Jemenissä on sisällissota vuodesta 2015 lähtien, jolloin huthi-kapinalliset aloittivat maan hallituksen vastaisen aseellisen kapinan. Myös tämän sodan taustalla on arabikeväänä 2011 alkanut poliittinen kuohunta. Kuten usein sisällissodissa, myös Jemenissä tilanteeseen sekaantuu useita ulkomaita. Hallituksen apuna on kymmenkunta maata, erityisesti pohjoinen naapurimaa Saudi-Arabia liittolaisineen, Egypti, Jordania, Sudan, Marokko, Yhdysvallat ja Britannia. Hallitusta tukevan ulkopuolisen koalition intressi on ennen kaikkea turvata alusliikenteen häiriötön kulku strategisesti tärkeässä Bab el Mandebin salmessa, joka yhdistää Punaisen meren ja Intian valtameren. Huthi-kapinalliset saavat tukea Iranilta. Kapinalliset ovat kyenneet valtaamaan alueita maan länsiosasta, ml. pääkaupunki Sanaan.

Yhdysvaltojen ja Iranin suhteet ovat olleet jo vuosikymmeniä erittäin jännittyneet, räjähdysherkät ja väkivaltaisuuksien sävyttämät. Yhdysvallat ja Britannia tukivat Iranissa sotilasvallankaappausta vuonna 1953 maan johdon uhattua kansallistaa öljyteollisuuden. Tapaus oli osoitus länsivaltojen vahvoista intresseistä alueella ja painottumisesta öljyntuotannon ja öljykuljetusten turvaamiseen. Yhdysvalloilla on Persianlahden alueella tai sen tuntumassa pysyvästi sotilaallista voimaa, mm. lentotukialuksen johtama taisteluvalmis laivasto-osasto. Saudi-Arabian lisäksi eräät pienet Persianlahden valtiot ovat Yhdysvaltojen liittolaisia.

Iranin nykyinen pappisvalta alkoi vuoden 1979 vallankumouksesta, jossa Yhdysvaltojen tukema monarkia kaatui. Maiden diplomaattisuhteet katkesivat ja ovat edelleen poikki. Yhdysvallat on syyttänyt Irania Persianlahden öljykuljetusten häiritsemisestä, kansainvälisen terrorismin tukemisesta ja ydinasepyrkimyksistä. Irania vastaan on kohdistettu laajoja kansainvälisiä pakotteita. Vuonna 2015 Iran ja johtavien suurvaltojen ryhmä (Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Britannia, Ranska ja Saksa) solmivat vaikeiden neuvottelujen päätteeksi sopimuksen, jossa Iran lupasi rajoittaa ydinvoimaan liittyvää toimintaansa ja sallia kansainvälisten tarkastajien käynnit ydinlaitoksissaan. Vastineeksi Iranin sanktioita ryhdyttiin asteittain lieventämään. Presidentti Trumpin hallinnon aikana Yhdysvallat irtautui ydinsopimuksesta. Yhdysvaltojen ja Iranin välit ovat tulehtuneet.

Lähteitä ja linkkejä

Alueen konflikteja:

Taustaa:

Kriittisiä näkemyksiä: