Britannian merivoimat

  • Vahvuus 30 000 sotilasta
  • Vanhin ja arvostetuin puolustushaara (Senior Service)
  • Tehtävät
    • Britannian ulkomaankaupan merireittien turvaaminen
    • Merentakaisten alueiden puolustaminen
    • Ydinasepelotteen ylläpitäminen
    • Tärkeä osa voimanprojisointikykyä (merikuljetuskyky, lentotukialukset, amfibiojoukko Royal Marines)
  • Tärkeimmät tukikohdat kotisaaren ulkopuolella Gibraltar, Bahrain ja Diego Garcia

Lisää aiheesta

Merivoimien kalustoa

  • 2 Queen Elizabeth -luokan lentotukialusta (65 000 t, 24 F-35-konetta)
  • 4 Vanguard-luokan ydinkäyttöistä ohjussukellusvenettä
  • 3 Astute-luokan ydinkäyttöistä hyökkäyssukellusvenettä
  • 3 Trafalgar-luokan ydinkäyttöistä hyökkäyssukellusvenettä
  • 6 Daring-luokan ilmapuolustushävittäjää
  • 13 Type 23 Duke -luokan fregattia
  • 2 Albion-luokan maihinnousualusta
  • 4 Bay-luokan maihinnousualusta

Linkki kalustokuvasivulle

Kahden uuden Queen Elizabeth -luokan tukialuksen käyttöön oton myötä Britannian merivoimien voimanprojisointikyky voimistuu huomattavasti. Vuosina 1980–2011 merivoimien hävittäjä- ja rynnäkkökoneet (Sea Harrier) tukeutuivat kolmeen Invincible-luokan (22 000 t) tukialukseen. Alusten poistumisen jälkeen merivoimat olivat riippuvaisia Yhdysvaltojen merivoimien ilmavoimatuesta vuoteen 2018, jolloin ensimmäinen Queen Elizabeth -tukialus otettiin palveluskäyttöön.

Queen Elizabeth on suurin Britanniassa rakennettu sota-alus (65 000 t) ja toiseksi suurin lentotukialus maailmassa Yhdysvaltojen Nimitz- ja Gerald R. Ford -tukialusten (100 000 t) jälkeen. Kuten Yhdysvaltojen lentotukialukset, myös brittien lentotukialukset varustetaan Lockheed Martin F-35 Lightning II -hävittäjäkoneilla. Yhdysvaltojen tukialukset varustetaan koneen F-35C-versiolla, joka laukaistaan aluksesta katapultilla ja laskeutuu normaalisti. Britannian hankkiman F-35B-version (Short takeoff/vertical landing, STOVL) koneet käyttävät lähtökiidossa aluksen ”hyppyrikeulaa” ja laskeutuvat pystysuoraan aluksen kannelle. Sama versio on käytössä Yhdysvaltojen laivaston amfibiotukialuksilla.

Britannian ja Ranskan välisessä Lancaster House -puolustusyhteistyösopimuksessa (2010) sovittiin mm. lentotukialusyhteistyöstä. Sopimus mahdollisti osapuolten tukialushävittäjien tukeutumisen toistensa tukialuksille. Siinä vaiheessa brittien oli tarkoitus varustaa aluksensa tavanomaisilla F-35C-koneilla. Koneversion vaihtuminen F-35B-koneeseen, jonka suihkuputki voidaan suunnata alaspäin, ei kuitenkaan soveltunut Ranskan tukialuksen kansirakenteeseen. Tämän seurauksena tukialusyhteistyö kariutui.