Islannin turvallisuuspolitiikka

  • Islannin turvallisuuspolitiikan perustekijöitä
    • Strategisesti tärkeä sijainti
    • Toisen maailmansodan aikana Britannian ja USA:n miehittämä
    • Naton perustajajäsen 1949
    • Kahdenvälinen puolustussopimus USA:n kanssa 1951
    • Kylmän sodan aikana USA:n ja Naton tukeutuminen Pohjois-Atlantin valvonnassa
    • Ei omia asevoimia
    • Islannin merkitys kasvaa jännitteiden kiristyessä länsimaiden ja Venäjän välillä

Ilmavalvontatutka-asema Islannissa. Kuvalähde: commons.wikimedia.org, By Kjallakr at English Wikipedia, CC BY 3.0

Lisää aiheesta

Islannin turvallisuuspolitiikka on muotoutunut maan strategisesti tärkeän sijainnin seurauksena. Islanti on keskellä Pohjois-Atlanttia ja Euroopan ja Pohjois-Amerikan välisten merikuljetusyhteyksien äärellä. Tämä on vaikuttanut ratkaisevasti Islannin turvallisuuspoliittiseen asemaan toisesta maailmansodasta alkaen.

Islannin sodanaikainen amerikkalaismiehitys loi maan ulkoisen turvallisuuden perustan myös sodan jälkeen. Yhdysvallat mm. rakensi Reykjavikin lähelle Keflavikiin lentokentän. Sodan jälkeen Islannin strateginen merkitys Yhdysvalloille pysyi suurena. Kylmän sodan aikana Islanti tuli suorastaan elintärkeäksi. Islanti oli osa ns. GIUK-linjaa (Greenland–Iceland–United Kingdom) eli Pohjois-Atlantin puolustuslinjaa, jossa Nato valvoi Murmanskiin tukeutuvien venäläisten sukellusveneiden toimintaa. GIUK-linjan länsipuolella ne olisivat voineet uhata Länsi-Eurooppaa ja Yhdysvaltojen itärannikkoa. Islannilla ja Keflavikin tukikohdalla (Naval Air Station Keflavik) oli keskeinen rooli GIUK-linjan valvonnassa ja sukellusveneentorjunnassa.

GIUK-linja Pohjois-Atlantilla. Lähde: Anders Henriksen & Jon Rahbek-Clemmensen: Grønlandskortet. Arktis´ betydning for Danmarks indflydelse i USA. Københavns universitet, marts 2017, s. 10.

Islanti päätti liittyä Natoon sen perustamisvaiheessa 1949, mutta sillä ehdolla, ettei Islannin alueelle sijoiteta muiden Nato-maiden joukkoja rauhan aikana eikä Islantia vaadita perustamaan omia asevoimia.

Islannin turvallisuus on kaksinkertaisesti varmistettu: Naton turvallisuustakuiden lisäksi Islannilla on Yhdysvaltojen kanssa kahdenvälinen puolustussopimus vuodelta 1951. Siinä Yhdysvallat sitoutui vastaamaan Islannin puolustuksesta. Yhdysvallat perusti Islantiin sotilaallisen komentorakenteen ja vastaavat joukot (Iceland Defense Force, IDF). Kylmän sodan päätyttyä Yhdysvaltojen ja Naton sotilaallinen mielenkiinto Pohjois-Atlantin merialueeseen hiipui. Yhdysvallat ryhtyi supistamaan IDF:n toimintaa, luopui myös Keflavikin tukikohdasta vuonna 2006 sekä lopuksi lakkautti IDF:n vuonna 2011. Yhdysvallat ja muut Nato-maat ovat kuitenkin järjestäneet sotaharjoituksia Islannissa.

Islannilla ei ole omia asevoimia eikä puolustusministeriötä. Ainoat ”voimaviranomaiset” ovat poliisi ja rannikkovartiosto, jotka ovat oikeusministeriön alaisia. Ulkoministeriön organisaatioon kuuluu turvallisuus- ja puolustusasioiden pääosasto (Directorate for Security and Defence), jonka päällikkö osallistuu kansainvälisiin puolustusalan yhteistyökokouksiin tittelillä ”Chief of Defence Island”. Islanti osallistuu myös Pohjoismaiden NORDEFCO-yhteistyö. Puolustusministeritason kansainvälisiin kokouksiin osallistuu usein Islannin ulkoministeri. Vuonna 2016 Islanti perusti Kansallisen turvallisuusneuvoston.

Ulkoministeriön alaisuudessa on pieni (n. 30 henk) kevyesti aseistettu kriisinhallintayksikkö (Íslenska Friðargæslan), joka on osallistunut kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin Kosovossa ja Afganistanissa.

Rannikkovartioston päätehtävät liittyvät merivalvontaan ja meripelastukseen, mutta sillä on myös sotilaallisia tehtäviä. Amerikkalaisten lähdön jälkeen Keflavikin tukikohta jäi rannikkovartioston haltuun. Rannikkovartiosto vastaa myös maan ilmavalvonnasta, joka on osa Naton integroitua ilmapuolustusta. Ilmavalvontaan (Iceland Air Defence System, IADS) kuuluu neljä tutka-asemaa, viestijärjestelmä sekä Keflavikissa oleva ilmavalvontakeskus (Control and Reporting Centre, CRC), joka välittää ilmatilannekuvan Saksassa olevalle Naton ilmaoperaatiokeskukselle (Combined Air Operations Centre, CAOC).

Islannin tutkailmavalvonta. Lähde: http://www.iads.is/web/English/TheRadarAgency.html

Muiden Nato-maiden ilmavoimat ovat toteuttaneet vuodesta 2008 alkaen Islannin ilmatilan rauhanaikaista valvontaa (air policing) hävittäjäkoneilla samoilla periaatteilla kuin Baltian maissa. Rannikkovartiosto järjestää tarvittavat HNS-tukipalvelut.

Rannikkovartioston vahvuus on n. 250 henkilöä, ja sen kalustoon kuuluu kolme ulkovartioalusta, huoltoalus, vartioveneitä, merivalvontalentokone (Dash-8) sekä kolme keskiraskasta helikopteria (Super Puma, Airbus H225). Rannikkovartioston vuosibudjetti on noin 50 miljoonaa euroa.

Sotilasstrateginen maantiede ei muuttunut kylmän sodan jälkeen, ja GIUK-kapeikko on edelleen olemassa. Venäjä on lisännyt sotilaallista toimintaa arktisilla merialueilla ja Pohjois-Atlantilla. Länsimaiden ja Venäjän suhteiden kiristyessä Islannin merkitys on alkanut jälleen kasvaa. Yhdysvallat on aktivoinut uudelleen 2. Laivaston, joka kylmän sodan aikana vastasi Yhdysvaltojen merivoimien toiminnasta Atlantin alueella. Yhdysvallat ja Nato vahvistavat sotilaallista valvonta- ja toimintakykyään Pohjois-Atlantilla ja Pohjois-Euroopassa, ja siihen tarvitaan taas Islantia.

Islannin rannikkovartioston vartioalus Thor. Kuva: commons.wikimedia.org, By Claus Ableiter – Own work, CC BY-SA 3.0

Lähteitä ja linkkejä

The Military Balance 2020

https://www.cia.gov/the-world-factbook/countries/iceland/#military-and-security

https://www.lhg.is/english

https://www.lhg.is/media/LHG80/Landhelgisgasla_Islands_enska2_.pdf

http://cms.polsci.ku.dk/publikationer/groenlandskortet/CMS_Rapport_2017_Gr_nlandskortet.pdf

https://en.wikipedia.org/wiki/Military_of_Iceland

https://en.wikipedia.org/wiki/Iceland_Air_Defence_System

Olesen, Mikkel Runge & Camilla Tenna Nørup Sørensen: Stormagtsspillet i Arktis udfordrer småstaterne. Erfaringer fra Finland, Norge og Island. Dansk institut for internationale studier, 10.12.2019.

Olesen, Mikkel Runge et alii: Nye sikkerhedspolitiske dynamikker i Arktis. Muligheder og udfordringer for Kongeriket Danmark. Dansk institut for internationale studier, juni 2020.kl-bilag–.pdf