Yleistietoja Islannista

  • Islannin tasavalta (Lýðveldið Ísland)
  • Asukasmäärä: 357 000 (2019), josta ulkomaalaisia 12,4 % (eniten puolalaisia)
  • Pinta-ala: 103 000 km2
  • Pääkaupunki: Reykjavik (123 000 as)
  • Valtiomuoto: tasavalta
  • Talous
    • BKT: 21 mrd EUR (2019)
    • BKT per capita: 61 000 EUR (2019)
    • Talouden perustana kalastus ja kalatuotteiden vienti
    • Tärkeimmät vientimaat Hollanti, Britannia, Saksa, Espanja
    • Tärkeimmät tuontimaat Saksa, Ruotsi, USA, Tanska, Norja

Lisätietoa

Islannin kartta. Lähde: commons.wikimedia.org By Max Naylor – Oma teos

Islanti on identiteetiltään vahvasti arktinen, pohjoinen valtio, vaikka sijaitsee napapiirin eteläpuolella. Pohjoisen jäämeren aallot huuhtovat myös Islannin rannikoita, ja maa on Arktisen neuvoston pysyvä jäsen kuten muutkin Pohjoismaat.

Viikinkiyhteisöstä moderniksi valtioksi

Islanti on itsenäisenä valtiona nuori, mutta kansakuntana jo vanha. Islannilla on pitkät demokraattiset traditiot: maan kansanedustuslaitoksen (Althingi) juuret ovat viikinkiajalta, vuodesta 930.

Islannin ensimmäisinä asukkaina pidetään 870-luvulla saarelle tulleita norjalaisia viikinkejä. Alueelle syntyi omavarainen yhteisö, joka oli löyhästi Norjan vaikutuspiirissä 1200-luvun lopulle asti ja sen jälkeen kiinteämmin osana Norjaa. Norja joutui 1300-luvun lopulla Tanskan vallan alaiseksi, mutta Islanti jäi edelleen norjalaisten haltuun. Napoleonin sotien seurauksena Tanska menetti Norjan, jossa isäntä vaihtui. Norja päätyi unioniin Ruotsin kanssa vuonna 1814. Siinä yhteydessä Norja menetti hallitsemansa Islannin, Grönlannin ja Fär-saaret, jotka jäivät osaksi Tanskaa.

1800-luvun puolivälissä Islannissa heräsi kansallistuntoa ja tietoisuutta samaan tapaan kuin monissa muissakin ei-itsenäisissä maissa kuten Suomessa. Vuonna 1874 Tanska antoi Islannille rajoitetun itsehallinnon, jota laajennettiin 1918 niin, että Islanti sai erillisvaltion aseman Tanskan kuninkaan alaisuudessa. Toisen maailmansodan aikana Islanti oli ensin brittien ja sitten amerikkalaisten miehittämä vuosina 1940–1945. Koska emämaa Tanska oli saksalaisten miehittämä, Islannin yhteydet Tanskaan katkesivat. Kesällä 1944 Islanti julistautui kansanäänestyksen jälkeen itsenäiseksi tasavallaksi, ja Tanska tunnusti sen heti. Amerikkalaiset miehitysjoukot poistuivat vasta vuonna 1946.

Islannin talous

Islanti hyötyi taloudellisesti amerikkalaismiehityksen ajasta. Yhdysvallat oli Islannin kalastuselinkeinon pääasiakas sotavuosina ja rakensi maahan infrastruktuuria. Sodan jälkeen Islanti oli Yhdysvaltojen ns. Marshall-avun suurin vastaanottajamaa asukasmäärään suhteutettuna.

Pohjois-Atlantin merialueet Islannin ympärillä ovat kautta aikojen olleet tunnettuja runsaista kalavaroistaan. Kalat ovatkin Islannin merkittävin ”luonnonvara”, ja sen vuoksi kalastus ja kalanjalostus vientituotteiksi on Islannin talouden selkäranka, joka tuo edelleen puolet maan vientituloista. Aiemmin osuus on ollut paljon korkeampikin, mutta runsas vesivoima ja maalämpö ovat luoneet edellytyksiä kansantalouden monipuolistamiselle, mm. paljon energiaa käyttävän alumiiniteollisuuden kehittämiselle. Islannin subarktisen ilmaston ja karun maaperän vuoksi maatalouden tärkein sektori on lammastalous.

Islannin liityttyä Euroopan talousalueeseen (ETA) vuonna 1993 maan finanssi- ja pankkisektorit alkoivat laajentua voimakkaasti, ja se jatkui vuosien 2007–2009 finanssikriisiin saakka. Sen jälkeen taloutta on vaivannut epävakaus, korkea inflaatio ja valuutan arvon aleneminen. Rahoitusalan kriisissä useita pankkeja on mennyt konkurssiin. Matkailu on kasvava elinkeino.