Norjan puolustuspolitiikka
- Transatlanttinen suhde puolustuksen perustekijä
- Puolustus riippuvainen Nato-vahvennuksista
- Operaatiokyky pohjoisilla alueilla korostaa meri- ja ilmavoimien merkitystä
- Ilmavoimissa pohjoismaista yhteistyötä (Arctic Challenge)
- Säännöllistä sotaharjoitusyhteistyötä Naton kanssa elvytetään
- Pohjoismaiden suurimmat puolustusmenot
- Vakaa valtiontalouden kehitys mahdollistanut puolustusmenojen jatkuvan kasvun
- Puolustusmenot 2020: 5,7 miljardia euroa, 1,6 % BKT:sta
Lisää aiheesta
Norja ja Nato
Norjan puolustus on koko maan Nato-jäsenyyden ajan ollut erittäin riippuvainen Nato-liittolaisten lähettämistä vahvennusjoukoista ja niiden oikea-aikaisesta saapumisesta. Kylmän sodan aikana Naton sotilaalliseen rakenteeseen kuului pelkästään Norjan vahventamiseen tarkoitettuja joukkoja. Nämä ns. ”korvamerkityt liittolaisvahvennukset” lakkautettiin 1990-luvulla, mutta Norjassa harjoittelee yhä liittolaisjoukkoja muun muassa Yhdysvalloista, Britanniasta, Saksasta ja Hollannista. Norjan johtamaan Cold Response -harjoitukseen kutsutaan joukkoja myös Suomesta ja Ruotsista, ja useat Nato-maat osallistuvat harjoitukseen talvisodankäyntitaitojen kouluttamiseksi.
Nato järjesti Norjassa vuonna 2018 Trident Juncture -sotaharjoituksen, joka oli suurin kylmän sodan jälkeen toimeenpantu sotaharjoitus Euroopassa. Siihen osallistui 50 000 sotilasta 29 jäsenmaasta sekä kumppanimaista Suomesta ja Ruotsista, vaikka se oli Naton perustamissopimuksen 5. artiklan eli keskinäisten turvallisuustakuiden mukainen. Trident Juncture on niin sanottu korkean näkyvyyden harjoitus, joka järjestetään joka kolmas vuosi. Vuoden 2018 harjoitus korosti pohjoisten alueiden kasvavaa merkitystä ja Norjan strategista asemaa Naton pohjoisella sivustalla.
Naton Trident Juncture -sotaharjoituksen aikana 2018 Norjan puolustusvoimat syytti Venäjää GPS-häirinnästä Pohjois-Norjan alueella. Sen väitettiin vaarantaneen myös lentoliikennettä. Norjan sotilastiedustelu paikansi häirintälaitteiston Petsamoon, Luostarin lentoasemalle, joka on noin 16 kilometriä Norjan rajasta. Häirintä ulottui myös Suomen Lappiin.
Norjan ja Yhdysvaltojen sotilassuhteet
Norjan liittyminen Natoon 1949 merkitsi myös sotilassuhteiden käynnistymistä Yhdysvaltojen kanssa. Muiden länsieurooppalaisten maiden tavoin Norja sai puolustusmateriaalia ja infrastruktuurivaroja Yhdysvaltojen Military Aid Programme -tukiohjelman kautta. Tuen kautta Norja vastaanotti vielä 1960-luvulla edullisesti F-5 Freedom Fighter -hävittäjäkoneita.
Varastoituja amerikkalaisia ajoneuvoja Trøndelagissa, Keski-Norjassa. Kuvalähde: commons.wikimedia.org
Yhdysvaltojen merkittävin tuki Norjalle oli raskaan sotamateriaalin ennakkovarastointi. Norjan ja Yhdysvaltojen 1981 tekemän sopimuksen perusteella Yhdysvallat on varastoinut Keski-Norjaan Trøndelagin alueelle merijalkaväkiyhtymänsä raskasta sotamateriaalia. Marine Corps Prepositioning Program Norway -sopimus on uusittu vuosina 1995 ja 2005, ja 1990-luvulta lähtien Norjan puolustusvoimat ovat vastanneet varastojen ylläpidosta ja vartioinnista. Varastoitu materiaali ei ole enää tarkoitettu pelkästään Norjan puolustamiseen. Norjaan varastoitua materiaalista lähetettiin sekä Irakin että Afganistanin sotiin, mutta myös varastojen täydentäminen aloitettiin vuonna 2005. Kaluston modernisointi aloitettiin 2012 vastaamaan uudistetun merijalkaväkiyhtymän organisaatiota. Ukrainan sodan ja Venäjän suorittaman Krimin valtauksen jälkeen 2014 Yhdysvallat siirsi Norjaan varastoitavaksi Abrams-taistelupanssarivaunuja ja muita panssaroituja ajoneuvoja. Kalustoa on sittemmin käytetty muun muassa Suomessa, Yhdysvaltojen, Norjan ja Suomen Arrow 18 -sotaharjoituksessa.
Yhdysvaltojen ilmavoimavahvennuksista solmittiin ns. COB-sopimus (Collocated Operating Base) vuonna 1974. Sopimuksessa nimettiin yhdeksän norjalaista lentotukikohtaa, jotka valmisteltiin vastaanottaman Yhdysvaltojen ilmavoimien lentolaivueita. COB-käytäntö johtui osittain Norjan ja Tanskan linjauksista, joissa kiellettiin liittolaisten pysyvät tukikohdat. Tukikohdat varustettiin ennalta tietyn konetyypin tukeutumiseen varastoimalla niihin tarvittava kenttäkalusto, aseistus ja polttoaine sekä varauduttiin noin 1 000 henkilön majoittamiseen sodan aikana. Suurimmillaan Norjaan suunniteltiin noin 170 taistelukoneen vahvuiset liittolaisten ilmavoimavahvennukset. Sopimus uusittiin vuonna 2009, jolloin tukikohtien määrä supistettiin kahteen, joista yksi on pohjoisessa ja yksi etelässä.
Kokonaisturvallisuus
Norjassa valmiuden ja varautumisen lähtökohtina käytetään neljää periaatetta:
- Vastuu: kukin viranomainen vastaa oman vastuualueensa valmiudesta ja varautumisesta
- Pysyvyys: poikkeuksellisia tilanteita tulee johtaa mahdollisuuksien mukaan samalla organisaatiolla kuin normaalitilanteessakin
- Paikallisuus: asiat tulee ratkaista mahdollisimman lähellä ja mahdollisimman alhaisella organisaation tasolla
- Yhteistyö: kunkin viranomaisen tulee pyrkiä aktiivisesti yhteistyöllä tukemaan poikkeustilanteiden ongelmien ratkaisua
Norjassa valmiudesta ja varautumisesta vastaa lähinnä Suomen sisäministeriötä vastaava oikeus- ja valmiusministeriö (justis- og beredskapsdepartementet). Puolustusministeriön alaisena toimii erillinen kansallinen turvallisuusviranomainen (Nasjonal sikkerhetsmyndighet, NSM), joka vastaa kansallisesta tieto- ja kohdeturvallisuudesta ja toimii myös johtavana viranomaisena tietotekniseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. NSM koordinoi tietoturvallisuustoimenpiteitä ja antaa muun muassa varoituksia mahdollisissa tietoverkkohyökkäystilanteissa.