Suomen kokonaisturvallisuus-käsitettä vastaa Ruotsissa pääpiirtein käsite kokonaismaanpuolustus (totalförsvar), jolla oli merkittävä rooli kylmän sodan aikana. Silloin siviili- ja sotilasviranomaisten yhteistyö oli syvää ja mittavaa. Kun Suomessa rakennettiin poikkeusoloihin varautumisen järjestelmää 1950-luvulta lähtien, mallia otettiin monelta osin Ruotsista.
Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa laskettiin voimakkaasti vaatimuksia varautumisesta poikkeusoloihin kylmän sodan jälkeen uhkakuvien lieventyessä. Sotatoimien kohdistumista Ruotsiin pidettiin epätodennäköisenä, eikä kokonaismaanpuolustusta pidetty enää tarkoituksenmukaisena ylläpitää, varsinkin kun sen kustannukset olivat merkittävät.
Vuoden 2004 puolustusselonteossa Ruotsin puolustusvoimien päätehtäväksi määritettiin kansainväliset tehtävät ja kansallinen puolustus jäi pääosin kodinturvajoukkojen varaan. Puolustusvoimien alueelliset johtoportaat lakkautettiin, joten loputkin edellytykset alueellisen kokonaismaanpuolustuksen yhteistoiminnalle lakkasivat. Paikallisella tasolla yhteyttä ylläpidettiin kuitenkin kodinturvayksiköiden voimin.
Kun kansainvälinen tilanne alkoi kiristyä, vuonna 2017 julkaistussa kokonaismaanpuolustusselvityksessä todettiin Ruotsin laiminlyöneen eri toimialat kattavan varautumisen laajaan kriisiin. Selvityksessä esitettiin kokonaismaanpuolustuksen tehostamista ja varautumissuunnittelun uudelleenaloittamista. Varautumistoimien mitoitusperusteena ja lähtökohtana on jälleen sotilaallinen uhka. Kokonaismaanpuolustuksen toimilla pyritään vahvistamaan Ruotsin vastustuskykyä (motståndskraft) ja siten vähentämään haavoittuvuutta sotilaalliselle painostukselle ja aseelliselle hyökkäykselle.
Ruotsin varautuminen poikkeusoloihin noudattaa kolmea pääperiaatetta
- Vastuu poikkeusolojen varautumisesta sekä toimenpiteistä kriisin sattuessa kuuluu sille viranomaiselle, jolla on vastuu toiminnasta jo rauhan aikana.
- Onnettomuutta, kriisiä tai muuta poikkeustilannetta on pyrittävä hoitamaan mahdollisimman lähellä tapahtumapaikkaa. Paikalliselta viranomaiselta edellytetään omatoimisuutta, eikä vastuuta voi automaattisesti vierittää ylemmälle taholle, vaan on esitettävä tukipyyntö, jos omat resurssit eivät riitä.
- Johtosuhteiden on oltava mahdollisimman samanlaisia niin syvän rauhan tilassa kuin kriisitilanteessa.
Poikkeusoloihin varautumisessa kunnilla ja lääneillä on ensisijainen vastuu varautumisesta ja poikkeusolojen toimenpiteistä. Niitä koordinoiva viranomainen on MSB (Myndigheten för Samhällsskydd och Beredskap). Esim. kesän 2018 laajojen metsäpalojen aikana se otti pelastustoimien valtakunnallisen johtovastuun ja koordinoi mm. ulkomaisen avun vastaanottoa. Ruotsi pyysi ja sai apua monesta EU-maasta ja Pohjoismaasta metsäpalojen sammuttamiseksi. Yhtä lailla kuin puolustuspolitiikassa, Ruotsin kokonaismaanpuolustuksessa korostetaan kansainvälistä yhteistyötä.
