Ruotsin puolustusteollisuus

  • Pitkät perinteet jo suurvalta-ajalta
  • Maailmankuuluja yrityksiä esim. Bofors, Nobel, Hägglunds ja SAAB
  • Kylmän sodan aikana puolustusteollisuus varmisti itsenäisen puolustuskyvyn
  • Kylmän sodan jälkeen puolustusteollisuuden jatkuvuus perustunut vientiin
  • Ruotsin hallitus julistanut lentokoneiden ja sukellusveneiden tuotannon merkittäväksi turvallisuusintressiksi

Lisää aiheesta

Ruotsalaisen kemistin Alfred Nobelin keksittyä dynamiitin 1866 alkoi Ruotsin aseteollisuuden nousukausi. 1890-luvulla Nobelin omistama Bofors nousi ruudin ja ammusten ohella merkittäväksi tykkien valmistajaksi.   Ruotsin aseteollisuuden lippulaivaksi nousi jo ennen toista maailmansotaa Boforsin valmistama 40 mm:n ilmatorjuntatykki, josta tuli maailmanlaajuinen myyntimenestys.

Kylmän sodan aikana Ruotsin vahvan maanpuolustuksen perustana oli oma monipuolinen puolustusteollisuus. Ruotsin puolustusvoimat valmisteli jopa oman ydinaseen kehittämistä vuodesta 1953 osana ydinenergian tutkimusohjelmaa. Ydinasen kehittäminen lopetettiin kuitenkin Ruotsin allekirjoitettua YK:n ydinsulkusopimuksen 1968.  Lähes kaikkien muiden asejärjestelmien osalta Ruotsi pyrki kuitenkin omavaraisuuteen, minkä takia puolustusteollisuus kasvoi mittavaksi ja suorituskykyiseksi kaikilla aloilla.

SAAB-yhtymän perustamisen myötä vuonna 1937 Ruotsi on pyrkinyt omavaraisuuteen sotilaslentokoneiden suhteen.  Muita merkittäviä puolustusmateriaaliyrityksiä olivat telakkayhtymä Kockums, maastoajoneuvoja valmistava Hägglunds ja elektroniikkayhtymä Saab Surveillance (ent. Ericsson). Kaikki ne olivat yksityisomisteisia ja/tai pörssiyhtiöitä, mutta olivat läheisessä yhteistyössä Ruotsin puolustusvoimien materiaalilaitoksen FMV:n kanssa, joka toimi puolustustarvikkeiden tilaajana ja kehittämisohjelmien toimeksiantajana.

Kylmän sodan jälkeen Ruotsin puolustusteollisuus oli suurten haasteiden edessä maan puolustusratkaisun muuttuessa radikaalisti ja kun puolustusvoimia supistettiin rajusti. Kylmän sodan aikaisesta ”ruotsalaisen oman järjestelmän” periaatteesta siirryttiin  periaatteeseen, jonka mukaan kaiken materiaalin tuli olla Nato-yhteensopivaa. Myös puolustusteollisuus keskittyi ja erikoistui, ja osia siitä myytiin yritysjärjestelyissä.  Ruotsi on edelleen asukasmäärään nähden maailman suurin puolustustarvikkeiden viejämaa. Puolustusteollisuus on myös merkittävä työnantaja. Se työllistää enemmän työntekijöitä kuin puolustusvoimat yhteensä. Ruotsin valtiopäivät onkin linjannut, että hävittäjälentokoneiden ja sukellusveneiden tuotannon edellytysten varmistaminen on merkittävä turvallisuusintressi.

Ruotsin puolustustarvikevienti on monesti ollut vilkkaan kansalaiskeskustelun kohteena. Suhteellisen tiukka asevientilainsäädäntö estää aseiden ja tarvikkeiden myyntiä sotiville osapuolille. Kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin kritisoineet aseiden vientiä maihin, joilla katsotaan olevan ”demokratiavajetta”. Valtiopäivien asevientiselvitysryhmä esitti vuonna 2015 selkeämpää puolustustarvikkeiden ostajamaiden demokratiatason selvittämistä ennen vientiluvan myöntämistä. Asian edellyttämä lainvalmistelu on edelleen valtiopäivien käsiteltävänä.

Boforsin 40 mm:n ilmatorjuntatykki. Kuvalähde: commons.wikimedia.org

Lähteitä ja linkkejä