Tanskan Nato-suhde

Tanska on Norjan tavoin Naton perustajajäsen. Tanskalaisten kokemukset toisen maailmansodan miehitysajalta olivat ratkaiseva tekijä valittaessa maan turvallisuuspoliittista linjaa sodan jälkeen. Tanskan strateginen asema Neuvostoliiton miehittämien Itä-Euroopan maiden välittömässä läheisyydessä ja Tanskan salmien uhanalainen asema ei sallinut tanskalaisille puolueettomana pysymisen vaihtoehtoa.

Varmistaakseen kansan tuen Nato-jäsenyydelle Tanskan hallitus ei hyväksynyt täydellistä sotilaallista integraatiota Naton puitteissa. Tanskan jäsenyysehdot muodostuivat samankaltaisiksi kuin Norjalla. Niiden mukaan Tanska ei hyväksy maaperälleen pysyviä Nato-tukikohtia eikä ydinaseita. Rajoitukset koskivat myös Naton sotilaallista toimintaa Tanskassa, poikkeuksena vain Tanskan johtama harjoitustoiminta. Rajoitukset tulivat voimaan 1953, mutta ne eivät ole koskeneet Yhdysvaltojen sotilaallista toimintaa Grönlannissa.

Kylmän sodan aikana Tanska kuului Naton alueelliseen BALTAP (Allied Forces Baltic Approaches) -voimaryhmään, jonka vastuulla oli Tanskan alueen, Saksan Schleswig-Holsteinin osavaltion ja erityisesti Tanskan salmien puolustus. Tätä tehtävää varten voimaryhmälle oli alistettu Tanskan puolustusvoimat sekä yhtymiä Länsi-Saksan Bundeswehristä. BALTAP:in esikunta sijaitsi Jyllannin Karupissa, mutta sekin saatiin mahtumaan Tanskan kansallisten Nato-varaumien puitteisiin, koska Nato-esikunnan komentajana oli tanskalainen upseeri ja sillä oli myös kansallinen tehtävä.

BALTAP:in seuraajaksi perustettiin vuonna 1999 Naton monikansallinen Koillinen armeijakunta (Multinational Corps Northeast, MNCNE), jonka muodostivat Saksa, Tanska ja Puola. Sen monikansallinen esikunta sijaitsee Puolan Szczecinissä. Kun Viro, Latvia ja Liettua liittyivät Natoon vuonna 2004, ne tulivat mukaan myös MNCNE:n toimintaan. Esikunnassa on edustajia kaikkiaan 24 maasta, suurin osa yksittäisiä yhteysupseereita, muun muassa Suomesta.

Koillisen armeijakunnan esikunnan johdossa on kaksi monikansallista divisioonaa, Koillinen divisioona (Multinational Division North East) Puolan Elblagissa sekä Pohjoinen divisioona (Multinational Division North) Latvian Ādažissa. Jälkimmäinen on Tanskan johtama, ja sen kokoonpanoon kuuluu Tanskan 1. Prikaati sekä latvialainen mekanisoitu prikaati. Divisioonan esikunnan pääosa on rauhan aikana Ādažissa ja osia Slagelsessa Tanskassa. Tämän järjestelyn kautta Tanskan maavoimat on kytketty Naton toimintaan Baltiassa, ja tanskalaisten maavoimaharjoitukset järjestetään nykyään Latviassa ja Virossa.

Pohjoinen divisioona liitettiin Naton sotilaalliseen rakenteeseen lokakuussa 2020, ja se vastaa Naton tehostetun puolustuksen Enhanced Forward Presence -konseptin (EFP) toteuttamisesta Virossa ja Latviassa. EFP on Naton vastatoimi Venäjän sotilaallisille toimille Itä-Ukrainassa ja Krimin miehitykselle. Perustetulla pysyvällä monikansallisella 4 000 sotilaan joukolla Nato sitoutuu Baltian maiden ja Puolan puolustuksen vahventamiseen. Tanskan osuus tässä on 200 sotilaan mekanisoitu komppania Virossa, jossa se on osana Britannian johtamaa pataljoonan taisteluosastoa.

Kokonaismaanpuolustus

Kokonaismaanpuolustus (totalforsvaret) on käsitteenä Tanskassa edelleen käytössä. Sillä tarkoitetaan yhteiskunnan yhdistettyä valmiutta vastata katastrofeihin ja onnettomuuksiin. Valmius koostuu puolustusvoimien, kodinturvajoukkojen, poliisin, pelastuslaitoksen sekä vapaaehtoisjärjestöjen henkilöstöstä ja materiaalista.

Tanskan puolustusvoimilla nähdään olevan kansallisia kotimaan tehtäviä nimenomaan kokonaismaanpuolustuksen yhteydessä. Erityisesti merellinen turvallisuus on korostetusti esillä. Merivoimien alukset ja ilmavoimien koneet osallistuvat merellä tapahtuvaan päästöjen valvontaan ja tarvittaessa niiden torjuntaan. Merivoimien jäänmurtajilla avustetaan ennen muuta siviilialusten liikennettä. Puolustusvoimien helikopterit ovat tärkeässä roolissa tuettaessa poliisia mm. kadonneiden etsinnöissä sekä ilmakuljetustehtävissä, joista mm. merellisiä evakuointeja pidetään erityisen tärkeinä pelastustehtävinä.

Tanskan asevelvollisuus

Tanskassa on yleinen asevelvollisuus miehille. mutta vain 20 prosenttia miespuolisesta ikäluokasta suorittaa varusmiespalveluksen, ja lähes kaikki ovat vapaaehtoisia. Palvelustehtävät, joihin ei riitä vapaaehtoisia arvotaan. Naiset voivat halutessaan osallistua kutsuntoihin ja suorittaa vapaaehtoisen varusmiespalveluksen. Vuosittain noin 4 200 henkilöä suorittaa varusmiespalveluksen. Grönlannin ja Färsaarten asukkailla ei ole asevelvollisuutta.

Suurin osa varusmiehistä suorittaa neljän kuukauden mittaisen koulutuksen, joka käsittää sotilaan perustaidot sekä väestönsuojeluun ja kokonaismaanpuolustukseen kuuluvia tehtäviä. Osa varusmieskoulutuksen suorittaneista siirretään kodinturvajoukkoihin tai pelastuspalvelun reserviin.

Kodinturvajoukot on vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö, joka on osa puolustusvoimia. Kodinturvajoukkojen tehtävänä on kriisin tai sodan aikana turvata yhteiskunnan toimintojen kannalta tärkeitä kohteita. Puolustushaaroilla on omat kodinturvajoukot, jotka esimerkiksi merivoimissa avustavat meripelastustehtävissä ja merivalvonnassa. Kodinturva tukee puolustusvoimia tukikohtien ja laitosten vartioimisessa. Kodinturva tukee myös siviiliviranomaisia kadonneiden etsimisessä ja suurten joukkotapahtumien järjestelyissä. Aktiivinen osa kodinturvajoukoista käsittää 16 000 jäsentä ja lisäksi rekisterissä on noin 30 000 henkilön reservi.

Maavoimissa voi suorittaa kahdeksan kuukauden varusmiespalveluksen (Mobiliseringsværnpligt), jonka jälkeen varusmies kuuluu koulutetun joukon reserviin viiden vuoden aikana. Neljän kuukauden varusmieskoulutuksen jälkeen voi myös kouluttautua kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin.

Varusmieskoulutuksen pituus vaihtelee suuresti eri rykmenteissä, esimerkiksi Kuninkaan henkivartiokaartissa koulutus on kahdeksan kuukauden ja Ratsuväkieskadroonassa vuoden mittainen. Ammattimaisissa meri- ja ilmavoimissa on pieni määrä varusmiehiä vartiointi- ja valvontatehtävissä.