Puolan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka

Puolustuspolitiikan prioriteetit ovat

  • kotimaan puolustuskyvyn kehittäminen vastaamaan Venäjän uhkaa
  • suhteiden tiivistäminen Naton puitteissa sekä osallistuminen liiton operaatioihin
  • terrorismin torjunta
  • kotimaisen puolustusteollisuuden kehittäminen erityisesti teknologiasiirroilla ja yhteistuotannolla ulkomaisten yritysten kanssa.

Lisää aiheesta

Maanpuolustuksen johtamisjärjestelmä kattaa kaikki valtion johto- ja hallintoelimet, mutta vastuu- ja tehtäväjako ei ole yksiselitteinen. Presidentti on asevoimien ylipäällikkö. Presidentti nimittää pääministeriä kuultuaan yleisesikunnan päällikön, joka toimii rauhan aikana puolustusministerin alaisuudessa asevoimien komentajana. Ulkoisen vaaran uhatessa presidentti voi määrätä sotatilan voimaan. Hän voi myös julistaa osittaisen tai täyden liikekannallepanon. Sodan aikana presidentti voi nimittää pääministerin esityksestä sotatoimista vastaavan ylipäällikön.

Sekä parlamentissa että hallituksessa on puolustusvaliokunta. Näiden lisäksi on kansallinen turvallisuusneuvosto ja presidentinkanslian turvallisuusvirasto. Kansallisen turvallisuusneuvoston tehtävänä on antaa presidentille turvallisuuteen liittyviä lausuntoja, lakialoitteita koskevia lausuntoja ja neuvoja puolalaisten joukkojen käytöstä ulkomaanoperaatioissa. Turvallisuus tulkitaan laajassa merkityksessä, jolloin se sisältää talouden, lainsäädännön, ympäristön, yhteiskunnallisen vakauden ja puolustuksen. Turvallisuusneuvoston kokoonpano riippuu presidentin päätöksestä. Yleensä siihen kuuluu parlamentin ylä- ja alahuoneen puhemiehet, pääministeri, turvallisuuden alalla toimivat ministerit ja mahdollisesti asiantuntijoita, joilla on kokemusta valtion turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä.

Vuonna 2014 julkaistiin kansallinen turvallisuusstrategia, jonka mukaan Puolaan ei virallisesti kohdistu konventionaalista sotilaallista uhkaa ja strategia keskittyy vakauden ja turvallisuuden edistämiseen laajemmin. Suurimmaksi uhaksi nähdään integraation purkautuminen Euroopassa sekä USA:n ja Euroopan välien rikkoutuminen samoin kuin uudet uhat kuten terrorismi ja kyber-uhat. Myös Venäjä nähtiin edelleen maan keskeisenä turvallisuusuhkana, joka saattoi muodostaa alueellisen ja paikallisen uhan Puolan lähialueelle.

Ukrainan tapahtumien johdosta Puolassa ryhdyttiin heinäkuussa 2016 tekemään laajaa, perusteellista ja salaista strategista puolustusselontekoa. Sen merkittävin johtopäätös oli, että aiemmissa vastaavissa strategisissa analyyseissa Venäjän aggressiivista politiikkaa ei ollut huomioitu riittävässä määrin. Strategisen puolustusselonteon mukaan Puolan puolustuspolitiikan ehdottomasti tärkein asia on kotimaan puolustaminen, jonka tulee perustua Puolan asevoimien omaan suorituskykyyn. Tämän jälkeen tulee aktiivinen suhteiden vahvistaminen Nato-liittolaisiin sekä aktiivinen osallistuminen liiton kriisinhallintaan ja muihin operaatioihin.

Strategisen puolustusselonteon pohjalta laadittiin Puolan kansallisen puolustuksen konseptio, jossa Puolan ehdottomasti suurimmaksi uhkaksi on määritetty Venäjä. Naton koilliseen sivustaan Baltiassa kohdistuva uhka vaikuttaa myös Puolaa kohtaan, joten Puolan puolustuskyvyn tulee vastata sellaista uhka-arviota. Seuraavaksi suurimmaksi uhkaksi nousevat Naton kaakkoisen sivustan lähialueen sekä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kriisit ja levottomuudet. Puola tulee osallistumaan vakaasti niiden torjuntaan Naton puitteissa vaarantamatta kuitenkaan kotimaan puolustuskykyä. Kolmanneksi merkittäväksi uhkaksi linjataan länsimaihin kohdistuva uskontopohjainen terrorismi, joka saattaa johtaa terrori-iskuihin myös Puolassa. Tämän torjumiseksi Puola tehostaa kansainvälistä yhteistoimintaa sekä tiedustelutietojen vaihtoa.

Strategisen puolustusselonteon ydin on Puolan asevoimien kehittämisen painopisteet vuoteen 2032 mennessä. Puolan asevoimilla tulee olla nykyaikainen ja tehokas aseistus, riittävän vahvat ja hyvin koulutetut joukot sekä koetellut ja tarkkaan määritellyt toimintamallit. Reservijoukot tullaan varustamaan vanhemmalla mutta modernisoidulla kalustolla. Johtamisjärjestelmän tulee olla selkeä ja jokahetkisessä toimintavalmiudessa kriisien ja sodan varalta. Puola säilyttää kyvyn osallistua Naton operaatioihin ja vahvistaa yhteistoimintaa liiton kanssa.

Strategisen puolustusselonteon tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi vuonna 2017 säädettiin modernisointilaki. Sen mukaisesti Puola aikoo kasvattaa puolustusmenojaan 2,5 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2018 niiden on määrä olla 2 % ja vuonna 2020 jo 2,2 % BKT:stä. Ukrainan kriisin seurauksena asevoimien budjetti päätettiin jo kertaalleen nostaa kahteen prosenttiin BKT:sta vuoden 2016 alusta, mutta siinä ei onnistuttu. Eurooppalaisten Naton jäsenmaiden puolustusmenojen keskiarvo vuonna 2017 oli 1,45 % maiden BKT:sta.

Modernisointilaki mahdollistaa myös asevoimien vahvuuden kasvattamisen 200 000 sotilaaseen. Tällä hetkellä joukkojen maksimi on 150 000, joka koostuu 130 000 aktiivipalveluksessa olevasta sotilaasta ja 20 000 sotilaan reservistä. Modernisointilain kasvanut vahvuus sisältää noin 50 000 sotilaan vahvuiset aluepuolustusvoimat.

Kotimaan puolustuskyvyn kehittämiseksi Puola tarjoutui keväällä 2018 maksamaan Yhdysvalloille vuosittain 2 miljardia USD, jos Yhdysvallat sijoittaa pysyvästi panssaridivisioonan Puolaan.

Vaikka Puola yhä selkeämmin keskittyy yhteistoiminnan kehittämisen Naton kanssa, se tukee myös EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä ja etsii alueellisia liittoutumia määrittämiänsä uhkakuvia vastaa. Näitä liittoutumia ovat mm. Weimar-yhteistyö ja Visegrad-yhteistyö sekä yhteistyö Baltian maiden ja Pohjoismaiden kesken.