Nato-sopimuksen (Pohjois-Atlantin sopimus 1949) 3. artiklan mukaan jäsenmaat ylläpitävät sekä omaa että yhteistä kykyään puolustautua aseellisia hyökkäyksiä vastaan. Suomi kuitenkin päättää itse puolustuksensa toteuttamisperiaatteista ja vastaa ensisijaisesti itse alueensa puolustamisesta, tarvittaessa muiden Nato-maiden avulla. Suomen puolustus perustuu jatkossakin yleiseen asevelvollisuuteen, laajaan koulutettuun reserviin ja maanpuolustustahtoon. Natoon liittyminen ei aiheuta muutoksia Suomen varusmiespalvelusjärjestelmään.

Suomi osallistuu myös Nato-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin, mutta päättää siitä itsenäisesti kuten tähänkin saakka.

Nato-jäsenyyden rinnalla Suomi jatkaa osallistumista myös muuhun kansainväliseen puolustusyhteistyöhön, ja siihen tulee uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi pohjoismainen puolustusyhteistyö ja osallistuminen JEF-yhteistyöhön (Joint Expeditionary Force) saavat Suomen ja myöhemmin myös Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä uusia muotoja.

Kokonaisturvallisuuden malli säilyy tärkeänä osana puolustusta.

Lue lisää valkikosta Kansainvälinen puolustusyhteistyö (linkki).

Lue lisää valikosta Pohjoismainen puolustusyhteistyö (linkki).

Lue lisää valokosta Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö (linkki).