Kriisijohtaminen

Lisää aiheesta

Kriisi määritellään yleisesti tilanteeksi tai tapahtumaksi, joka uhkaa yhteisön perustavia arvoja tai vaarantaa vakavasti sen toimintakykyä sekä vaatii kiireellisiä toimenpiteitä haitallisen kehityksen pysäyttämiseksi. Kriisitilanteille tyypillistä on yleensä yllätyksellisyys sekä tunne uhkaavuudesta ja aikapulasta.

Yleiskielessä käytetään usein vakavien onnettomuuksien yhteydessä sanoja kriisi ja katastrofi. Monissa tapauksissa täsmällisempää olisi kuitenkin käyttää termiä ”häiriötilanne” tai vakavammissa tilanteissa ”poikkeusolot”. Valtioneuvoston varautumisesta vastuussa oleva valtioneuvoston kanslia käyttää nykyisin kriisi-sanan tilalla joko termiä häiriötilanne tai poikkeusolot, jotka viittaavat kulloiseenkin tapahtumaan tai tilanteeseen täsmällisemmin.

Kriisijohtaminen on termi, jolla kuvataan johtamistoiminnan luonnetta vakavissa häiriötilanteissa tai poikkeusoloissa, joihin liittyy edellä mainittuja kriisin tunnusmerkkejä. Vakavia yhteiskunnallisia tai poliittisia vaikutuksia aiheuttavien äkillisten tilanteiden vakauttamiseen tähtäävää johtamistoimintaa voidaan nimittää myös ”kriisinhallinnaksi” (engl. crisis management).

Hyvä johtaminen edellyttää

  • selkeää johtovastuuta ja toimivaltaisten viranomaisten päätöksentekokykyä
  • tilannekuvan muodostamista
  • kriisiviestintää
  • tiedon jakamista toimijoille ja sitä tukevia teknisiä ratkaisuja
  • toiminnan jatkuvuudenhallintaa ja
  • yhteistoimintaa.

Lähteitä ja linkkejä

YTS 2010, s. 51-57: https://turvallisuuskomitea.fi/yhteiskunnan-turvallisuusstrategia-2010/

YTS 2017, s. 14–16: https://turvallisuuskomitea.fi/yhteiskunnan-turvallisuusstrategia/

Kokonaisturvallisuuden sanasto s. 63–65: https://turvallisuuskomitea.fi/materiaalit/kokonaisturvallisuuden-sanasto/

Timo Hellenberg, Heikki Talvitie, Pekka Visuri ja Risto Volanen, Myrskyn silmässä – Suomi ja uudet kriisit (Docendo 2011), s. 9–17. DOCENDO