Uhkamallit

Varautumistyön perustaksi laaditut uhkamallit ovat

  • voimahuollon vakavat häiriöt
  • tietoliikenteen ja tietojärjestelmien vakavat häiriöt
  • kuljetuslogistiikan vakavat häiriöt
  • yhdyskuntatekniikan vakavat häiriöt
  • elintarvikehuollon vakavat häiriöt
  • rahoitus- ja maksujärjestelmän vakavat häiriöt
  • julkisen talouden rahoituksen saatavuuden häiriintyminen
  • väestön terveyden ja hyvinvoinnin vakavat häiriöt
  • suuronnettomuudet, luonnon ääri-ilmiöt ja ympäristöuhkat
  • terrorismi ja muu yhteiskuntajärjestystä vaarantava rikollisuus
  • rajaturvallisuuden vakavat häiriöt
  • poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus sekä
  • sotilaallisen voiman käyttö

Lisää aiheesta

Uhkat ja varautuminen

Uhkamallit ovat varautumissuunnittelun pohjaksi tehtyjä yleisluontoisia kuvauksia turvallisuusympäristön häiriöistä ja uhkista, jotka saattavat vaarantaa yhteiskunnan turvallisuuden, väestön elinmahdollisuudet tai valtiollisen itsenäisyyden. Niiden perusteella laaditaan täsmennettyjä uhka-arvioita eri aloille ja erilaisiin tilanteisiin.

Uhkamalleja tarkennetaan uhka-arvioiden muutosten perusteella. Sille edellytyksenä on riskien ja uhkien jatkuva tarkkailu, analysointi ja tilannekuvan päivittäminen.

Hybridivaikuttaminen

Hybridivaikuttaminen on monipuolisten keinojen käyttöä, jolla pyritään vaikuttamaan valtiolliseen päätöksentekoon. Se voi sisältää poliittista painostusta, talouspakotteita, kyberhyökkäyksiä, informaatiovaikuttamista ja propagandaa sekä erilaisia sotilaallisia toimia.

Hybridiuhkat ovat niin moniulotteinen kokonaisuus, ettei sen rajaaminen määrittelemällä sitä käsitteenä ole tarkoituksenmukaista tai mahdollistakaan. Tarkoituksenmukaisempaa on pyrkiä määrittelemään hybridiuhkien ehkäisemisessä ja torjunnassa sekä yhteiskunnan sietokyvyn (resilience) kehittämisessä tarvittavat keinot ja osaamistarpeet.

Hybridivaikuttaminen on lisännyt tarvetta toimia sekä sisäisen että ulkoisen turvallisuuden tarpeet samanaikaisesti huomioon ottaen. Hybridivaikuttamisen keinot valtiollisessa vaikuttamisessa ovat lisääntyneet ja niitä on vaikea tunnistaa alkuvaiheessa. Turvallisuusuhkiin vastaaminen edellyttää uhkien oikea-aikaista tunnistamista ja valtiollista päätöksentekoa niiden torjumiseksi.

Uhkiin vastaamisessa keskeiseksi on noussut sietokyvyn (resilience, resilienssi) kehittäminen. Sietokyky määritetään uhkan kohteena olevan toimijan kykynä kestää epävarmuuden tuomaa stressiä ja tuhojen vaikutuksia.  Riittävän sietokyvyn yksi edellytys on hyvä hallinto. Tärkeimpinä hallintoa tukevina toimina ovat kattavan tilannekuvan ylläpito, oikein kohdistettu strateginen viestintä ja niihin tukeutuva tehokas päätöksenteko.

Hybridivaikuttaminen voi tapahtua yhden tai useamman komponentin toimintana, jolloin hyökkääjän olemassaolo pyritään joko kokonaan salaamaan tai ainakin kiistämään. Tällöin vaikuttamisen raja normaaliajan toimintoihin voi olla häilyvä ja kiistanalainen. Esimerkiksi mediavaikuttamisessa voi olla vaikea erottaa, onko kysymys erilaisista arvoista vai propagandasta jonkun osapuolen hyväksi.