Kiinan strateginen vaikuttaminen

  • Belt and Road Initiative -hanke (vyöhyke ja tie)
  • Voice of China -mediakonserni
  • Konfutse-instituutit
  • Teknologian vienti

Lisää aiheesta

Kiina julkisti valtavan Belt and Road (BRI) -hankkeensa vuonna 2013. Se käynnistettiin esittelemällä ajatus kahdesta kauppareitistä Kiinasta Eurooppaan. Kauppareitit ovat maareitti Keski-Aasian kautta Lähi-itään ja Eurooppaan sekä merireitistä Kaakkois-Aasiaan, Afrikkaan ja Eurooppaan. Merireitti kulkee Etelä-Kiinanmeren kautta Indonesiaan sekä sieltä edelleen Intiaan, Sri Lankaan, Keniaan ja Välimerelle.

Kiinan mukaan BRI-hankkeen tavoitteena on uudistaa maailmankaupan logistiikkareittien verkostoa, jotta tavarat ja palvelut siirtyvät maasta toiseen nykyistä nopeammin. Hankkeeseen on ilmoittautunut yli 138 maata vuoteen 2020 mennessä. Uudistus toteutetaan rakentamalla teitä, rautateitä, lentokenttiä ja satamia sekä tieto- ja sähköverkkoja. Kiinan investoi hankkeeseen satoja miljardeja dollareita. Investointien avulla se suunnittelee logistiikan kehittämisen lisäksi pääsevänsä osallistujamaiden rahoitusmarkkinoille ja kykenevänsä suuntaamaan niiden politiikkaa myönteisemmäksi omalle talouspolitiikalleen. Silkkitien avulla Kiinan hallinto pyrkii avaamaan uusia markkinoita kiinalaisille yrityksille pitäen samalla omat markkinansa suljettuina.

Aluksi myönteisesti vastaanotettu hanke on kohdannut vastustusta eri puolilla maailmaa. Yhdysvaltalaisarvion mukaan käynnissä olevista BRI-hankkeista 14 prosenttia on kohdannut erilaisia vaikeuksia kuten yleistä vastustusta, viivästyksiä ja huolia kansallisesta turvallisuudesta. Näin tapahtui esimerkiksi Malesiassa, missä pääministeri pysäytti käynnissä olevat suuret kiinalaishankkeet kesällä 2018. Hän totesi, että maalla ei ole niihin varaa. Samalla hän toi esiin epäilyksensä, että hankkeisiin liittyy Kiinan strategisia tavoitteita Etelä-Kiinanmerellä ja Malakan salmessa. Eräissä maissa hankkeisiin liittyvien lainojen osuus valtioiden kokonaisvelkataakasta on noussut huomattavan suureksi, mikä saattaa lisätä lainaajavaltioiden riippuvuutta Kiinasta. Esimerkiksi Djiboutin valtion takaamista uusista lainoista vuosina 2014–16 yli 90 % on kiinalaisista rahoituslaitoksista.

Kiina on perustanut useita englanninkielisiä tiedotuskanavia saadakseen oman näkemyksensä välitettyä myös muille kuin kiinankieliselle yleisölle. Ohjelmistoillaan yhtiöt haluavat antaa vaihtoehdon länsimaisten tiedotusvälineiden tarjonnalle. Tunnetuimpia ovat China Daily, Xinhua News Agency, China Radio International (CRI) ja China Global Television Network (CGTN). Viimeksi mainittu oli aikaisemmin CCTV-News ja CCTV-9. Se vaihtoi nimensä joulukuussa 2016 CGTN:ksi, mutta on edelleen osa CCTV:tä.

CGTN:n lähetykset ovat nähtävissä maanosasta ja maasta riippuen satelliitin, paikallisverkon tai internetin välityksellä yli 70 maassa. Yhtiö lähettää ohjelmaa kuudella kanavalla, viidellä eri kielellä. Yksi kanavista on englanninkielinen vuorokauden ympäri uutisia ja dokumentteja lähettävä kanava. Televisioyhtiöön pääkonttori on Pekingissä, mutta sillä on suuria aluetoimistoja myös Washingtonissa (CGTN America) ja Nairobissa (CGTN Africa). Sen suunnitelmissa on avata kolmas vastaava toimisto Lontooseen (CGTN Europe). China Radio Internationalin lähetykset ovat kuultavissa yli 60 kielellä ympäri maailmaa. Vuonna 2018 China Central Television (CCTV), China Radio International ja China National Radio yhdistettiin yhdeksi kokonaisuudeksi nimeltä Voice of China.

Tiedotusvälineiden lisäksi Kiina on perustanut yli 500 Konfutse-instituuttia ympäri maailmaa. Ne ovat akateemisia koulutus- ja tutkimusinstituutteja, joiden toiminnan tarkoituksena on edistää kiinalaisen kulttuurin tuntemusta, Nyky-Kiinaan keskittyvää tutkimusta sekä kiinan kielen opiskelua. Suomessa instituutti sijaitsee Helsingin yliopiston yhteydessä. Yhdysvalloissa Konfutse-instituutit ovat joutuneet turvallisuusviranomaisten huomion kohteiksi.

Kiina pyrkii levittämään teknologista osaamistaan voimakkaasti koko maapallolla. Tässä se on onnistunut erityisesti Lähi-idässä ja Afrikassa rakentamalla tietoliikenneverkkoja ja parantamalla Internetiä. Kiinassa tätä vaikuttamista kutsutaan digitaaliseksi silkkitieksi.

Länsimaissa hankkeet eivät ole edenneet yhtä hyvin, koska pelätään, että Kiina käyttää teknologiaansa samalla tavoin kuin kotimaassaan eli yksipuoluejärjestelmän hallinnon tukemiseen ja kansalaisten valvontaan. Kesäkuussa 2019 Kiinassa tuli voimaan uusi kyberturvallisuuslaki, joka antaa hallinnolle rajattomat mahdollisuudet tietoverkkojen valvontaan. Muun muassa tietoliikenteen salausmenetelmät vaativat hallinnon hyväksynnän, ja kriittisiksi luokiteltujen verkkoinfrastruktuurien hallinnoijien täytyy paljastaa ohjelmistojensa lähdekoodit viranomaisille. Lisäksi lain mukaan jokaisen Kiinan kansalaisen tulee avustaa tiedustelu- ja turvallisuuspalveluja niiden sitä vaatiessa.