KIINAN ULKOPOLITIIKKA

Ulkopolitiikan perusajatus:

  • Itsenäisyyden ja valtion itsemääräämisoikeuden säilyttäminen
  • Maailmanrauhan säilyttäminen
  • Ystävälliset suhteet ja yhteistyö kaikkien maiden kanssa
  • Yhtenäisyyden ja yhteistyön vahvistaminen kehitysmaiden kanssa
  • Vastavuoroinen suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden kunnioittaminen
  • Keskinäinen hyökkäämättömyys
  • Puuttumattomuus toisten maiden sisäisiin asioihin,
  • Tasa-arvo ja molemminpuolinen hyöty
  • Rauhanomainen rinnakkaiselo

Lisää aiheesta

Kiinan toimissa keskeistä on sisäpoliittisen vakauden säilyttäminen. Maa vastaa kansallisesta turvallisuudestaan ja alueensa koskemattomuudesta yksin. Kiinan tavoitteena on kansallinen yhdistyminen sekä jatkuva taloudellinen ja sosiaalinen kehitys.

Vuonna 1979 alkaneen modernisaatiopolitiikan päämäärä on ollut ennen kaikkea sisäpoliittinen: vahvistaa Kiinan taloutta ja nostaa väestön elintasoa. Kiinan kansainväliset toimetkin liittyvät näihin kotimaisiin päämääriin. Vuoden 2017 puoluekokouksessa Xi Jinping ilmoitti uuden aikakauden alkaneen. Päämääränä on sekä vauraan sosialistisen valtion luominen että vahvan suurvalta- aseman saavuttaminen.

Strategia tähtää Kiinan 1800-luvulla menetetyn suurvalta-aseman palauttamiseen ja kansainvälisen vaikutusvallan vahvistamiseen perinteisellä kiinalaisella keinolla: muuttamalla kansainvälistä toimintaympäristöään omaa arvojärjestelmää vastaavaksi. Kiina pyrkii saavuttamaan menetetyn ”keskustan valtakunnan” (= Zhongguo, maan nimi kiinan kielellä) asemansa takaisin ja muokkaa entistä itsevarmemmin kansainvälistä järjestelmää omista lähtökohdistaan. Kiina pyrkii myös tarjoamaan omaa ”modernia” sosialismin malliaan ”vanhan” liberaalin demokratian vaihtoehdoksi. Taloudellisen vaikutusvallan ansiosta jotkin kehitysmaat ja autoritaarisuuteen suuntautuvat eurooppalaiset valtiot ovat osoittaneet kiinnostusta ja tukea Kiinan mallia kohtaan.

Yksi keskeisiä syitä Kiinan suurvalta-aseman murenemiseen 1800-luvulla oli sen tieteen ja teknologian jälkeenjääneisyys länsimaihin verrattuna. Keskeisin oppi Kiinalle oli tieteen ja teknologian merkitys valtioiden välisessä kilpailussa ja suurvalta-aseman saavuttamisessa. Vuoden 1991 Persianlahden sodan jälkeen Kiinassa alettiin tutkia sotatekniikan mahdollisuuksia. Vuonna 1993 määriteltiin uusi strateginen ohje paikallisten sotien voittamiseksi modernin teknologian ympäristössä.  2010-luvun puolivälissä Kiinalle kirkastui tekoälyn merkitys sekä sisä- että ulkopoliittisen voiman lähteenä.

Xi Jinpingin puoluekokouksessa pitämä puhe päivitti aiemmat Kiinan nousun strategiat ja esitti niille uuden aikataulun. Xin tulkinnan mukaan Kiinan malli on toiminut tehokkaasti, koska Kiinan on onnistunut saavuttaa etuajassa 1980-luvulla asetettuja modernisaation päämääriä. Strateginen suunnitelma etenisi kolmessa vaiheessa. Vuoteen 2020 mennessä Kiina saavuttaa kohtalaisen hyvinvoinnin. Seuraavien 15 vuoden aikana Kiinasta on määrä tulla moderni sosialistinen valtio, ja vuonna 2050 eli kansantasavallan 100-vuotisjuhlavuotta seuraavana vuonna Kiina on suunnitelman mukaan saavuttanut suurvalta-aseman muiden suurvaltojen joukossa.

Kiina ei ole luopunut pitkäaikaisesta tavoitteestaan, Taiwanin liittymisestä osaksi Kiinaa. Taiwan on Kiinan mielestä kapinoiva maakunta, joka erosi Kiinasta sisällissodan päättyessä vuonna 1949. Kiina on valmis kunnioittamaan Taiwanin nykyistä yhteiskuntajärjestelmää ja taiwanilaisten elämäntapaa, mutta ei henkilöitä, jotka eivät toivo Kiinan yhdistymistä. Taiwan haluaa säilyttää itsenäisyytensä ja suhtautuu kielteisesti Kiinan yhdentymistavoitteeseen. Taiwanin itsenäisyyttä ei ole tunnustettu kansainvälisesti, eikä se ole YK:n jäsen.