Turvallisuuspolitiikan käsite

Kuvalähde: https://media.defense.gov/2019/May/02/2002127082/-1/-1/1/2019_CHINA_MILITARY_POWER_REPORT.pdf

Kuvalähde: https://media.defense.gov/2019/May/02/2002127082/-1/-1/1/2019_CHINA_MILITARY_POWER_REPORT.pdf

Lisää aiheesta

Kiina on sopinut vuoden 1998 jälkeen rajakiistansa kuuden naapurimaansa kanssa. Jäljellä on vielä kolme aluetta, joissa Kiinan ja sen naapurimaiden välillä on jännitettä alueen omistajuudesta. Alueet sijaitsevat Kiinan ja Intian rajalla sekä läheisillä merialueilla. Lisäksi 1800-luvulla tapahtunut Venäjän toteuttama Kiinalle kuuluneen Mantšurian pohjoisosan valtaus nousee ajoittain keskusteluun Kiinan sisällä.

Kiina ja Intia pyrkivät vähentämään rajajännitettään sopimalla 2013 asevoimiensa toimista Arunachal Pradeshin ja Aksai Chinin alueella ja sen läheisyydessä. Sopimuksessa määriteltiin muun muassa joukkojen toimintaa ja yhteydenpitoa raja-alueella. Sopimuksesta huolimatta jännite ei ole poistunut. Maat ovat syyttäneet toisiaan toistuvista sopimusrikkomuksista sekä sotilaallista valmisteluista alueella. Jännite Kiinan ja Intian välillä on kasvanut. Keväällä ja kesällä 2020 tapahtui runsaasti Kiinan ja Intian sotilaiden välisiä yhteenottoja Kashmirissa Pakongtson, Sikkimin ja Itä-Ladakhin alueella sekä Galwanin solassa. Tuliaseita ei käytetty, vaan aseina olivat nuijat, pamput ja kivet. Yhteenotot tapahtuivat muutamien kymmenien sotilaiden vahvuisten osastojen välillä. Galwanin kahakkaan osallistui lopulta jopa yhteensä 600 sotilasta. Yhteenotoissa kuoli kymmeniä ja loukkaantui satoja sotilaita molemmin puolin.

Kuvalähde: https://www.hindustantimes.com/india-news/india-china-reject-us-bid-to-mediate-on-border-issue/story-nZWAd5QJAkzqzpuAjMwsiM.html

Kuvalähde: https://www.hindustantimes.com/india-news/india-china-reject-us-bid-to-mediate-on-border-issue/story-nZWAd5QJAkzqzpuAjMwsiM.html

Itä-Kiinanmeren alueella Kiinalla ja Japanilla on kiista saariryhmästä, joka on kiinaksi Diaoyu ja japaniksi Senkaku. Saaret ovat Japanin hallinnassa, mutta myös Taiwan katsoo niiden kuuluvan itselleen. Kiistan alku voidaan määrittää vuonna 1895 päättyneeseen Kiinan ja Japanin sotaan, jossa Japani otti saaret haltuunsa. Japani luovutti vuonna 1951 joitakin saaria Kiinalle, mutta ei Senkaku/Diaoyu-saaria. Ne katsottiin osaksi Okinawaa, joka oli Yhdysvaltojen hallussa. Yhdysvallat palautti Okinawan Japanille vuonna 1972, jolloin myös kiistelty saariryhmä siirtyi Japanin hallintaan. Kiinan näkemyksen mukaan saaret ovat kuuluneet vuosisatoja Kiinaan. Ensimmäiset kiinalaiset tutkimukset saarista tehtiin 1400-luvun alussa, ja saaria hallittiin vuosisatoja osana Taiwania. Saaret olisi tullut palauttaa osana Taiwania. Saariryhmän alueelta on löydetty öljyä, mikä lisää alueen arvoa. Yhdysvallat tunnustaa saarten kuuluvan Japanille ja katsoo maiden välisen turvallisuussopimuksen kattavan myös näiden saarten alueen.

Etelä-Kiinanmerellä Spratly- ja Paracel-saarten ryhmistä sekä muutamista muista pienistä alueen saarista kiistelevät Kiina, Vietnam, Malesia, Brunei ja Filippiinit sekä Taiwan. Kiistanalainen alue on strategisesti tärkeä, sillä sen kautta kulkee yli 80 prosenttia Japanin, Etelä-Korean, Kiinan ja Taiwanin raakaöljyn tuonnista.

Kiina perustaa oman aluevaatimuksensa ns. yhdeksän katkoviivan linjaan, joka on Kiinassa merkitty myös karttoihin kuvamaan Kiinan vesialueen laajuutta. Taiwanin vaatimus on sama kuin Kiinan. Vietnam sanoo hallinneensa saaria 1700-luvulta saakka ja sanoo Kiinan esittäneen oman vaatimuksensa vasta 1940-luvulla. Filippiinit perustaa oman vaatimuksensa saarten läheisyyteen. Esimerkiksi Scarborough Shoal, kiinaksi Huangyan-niminen saari sijaitsee 160 kilometrin päässä Filippiineistä ja 800 kilometrin päässä Kiinasta. Malesia ja Brunei perustavat aluevaatimuksensa YK:n merioikeusyleissopimuksen yksinomaisen talousvyöhykkeen määritelmään. Malesian alueelle jää muutamia Spratlyn saaria, mutta Brunein vaatimus ei sisällä saaria. Indonesia ei pidä itseään kiistan osapuolena, vaikka sen talousvyöhyke leikkaa Kiinan aluevaatimusta.

Haagin kansainvälinen välitystuomioistuin päätti vuonna 2017, että Kiinalla ei ole perusteita vaatia ns. yhdeksän katkoviivan rajan sisään jääviä alueita itselleen. Tuomioistuimen mukaan Kiinalla ei ole historiaan perustuvaa oikeutta saariin, joihin sen aluevaatimus perustuu. Kiina ei tunnusta eikä hyväksy tuomioistuimen päätöstä, vaan on jatkanut saarten rakentamista ja sijoittanut osaan niistä tiedustelu-, valvonta- ja asejärjestelmiä.

Sotilaallinen vastakkainasettelu Etelä-Kiinanmerellä mahdollisesti lisääntyy, ja sotilaallinen konflikti alueella vaikuttaisi myös Taiwanin asemaan.

Linkki sivun Kansainvälisiä jännitteitä ja erityisteemoja kohtaan Etelä-Kiinanmeri