ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKKA

Turvallisuuspolitiikan lähtökohdat ja tavoitteet

  • Kansallisen turvallisuuden (national security) toimilla ylläpidetään kansakunnan turvallisuutta sekä huolehditaan Yhdysvaltojen eduista maailmalla.
  • Kansallisen turvallisuuden käsite otettiin käyttöön toisen maailmansodan jälkeen.
  • Turvallisuuspolitiikan keinovalikoimaan kuuluu monipuolinen poliittisten, diplomaattisten, taloudellisten ja sotilaallisten keinojen käyttö.
  • Keskeisellä sijalla on ollut amerikkalaisten arvojen, esim. demokratian sekä uskonnon- ja ilmaisuvapauden puolustaminen ja edistäminen.
  • Turvallisuuspolitiikkaa tuetaan vahvalla taloudella.

Lisää aiheesta

Yhdysvaltojen turvallisuuspoliittinen ajattelu on nojannut vahvasti uudisasukkaiden ja valtion perustajien kokemuksiin 1700- ja 1800-luvuilta. Sitä on sanottu ”kohtalon antamaksi tehtäväksi” (”kutsumuskohtalo”, ”manifest destiny”) edistää amerikkalaisia arvoja ja siihen liittyen myös laajentaa aluetta ja valtaa. Tämä koski aluksi liittovaltion alueen laajennusta itärannikolta länteen, ja myöhemmin sitä on sovellettu muillekin alueille.

Manifest destiny –ajattelu perustuu seuraaviin käsityksiin siitä, että

• Amerikan kansalla ja sen instituutioilla on erityisen hyvät ja kunnialliset ominaisuudet
• ”amerikkalainen missio” kuvastuu voimakkaasti uudisraivaajien ja lännen valloituksen tarinassa
• kohtalo on määrännyt amerikkalaiset edistämään erinomaisia arvojaan.

Nykyisinkin on poliitikkojen keskuudessa suosittua puhua erityisen tärkeästä, missiotaan toteuttavasta, ”korvaamattomasta kansakunnasta” (Indispensable Nation), jonka odotetaan pitävän yllä järjestystä maailmalla.

Geopoliittinen perusta Yhdysvaltojen turvallisuuspolitiikalle syntyi 1800-luvulla ”Monroen oppina”. Sen mukaisesti Amerikan mantereella ja sen lähiympäristössä ovat oikeutettuja käyttämään valtaa vain amerikkalaiset, käytännössä yleensä Yhdysvallat. Oppi voidaan pelkistää sanontaan ”Amerikka amerikkalaisille”. Sitä on usein tulkittu Yhdysvaltojen oikeudeksi pitää muiden mantereiden valtiot pois myös Etelä-Amerikasta ja toisaalta vaatimukseksi pidättyä laajentamasta Yhdysvaltojen valtaa ja sitoumuksia muualle, jolloin on ollut kysymys ”eristäytymispolitiikasta” (isolationismista).