Yhdysvaltojen turvallisuuspolitiikan elementit

  • Turvallisuuspolitiikka: (kansallinen turvallisuus) sisältää ulkopolitiikan ja puolustuspolitiikan
  • Ulkopolitiikka (diplomacy): turvallisuusuhkien torjuminen mm. hankkimalla liittolaisia
  • Taloudellinen voima: ulkopolitiikan tavoitteita tukeminen
  • Tehokkaat asevoimat: merkittävä osa joukoista ulkomailla valvomassa Yhdysvaltojen intressejä maailmalla
  • Sisäinen turvallisuus: rikollisuuden ja terrorismin torjuminen, kriittisen infrastruktuurin suojaaminen
  • Tehokas tiedustelu: uhkiin varautuminen ja niiden torjunnan tukeminen
  • Vastatiedustelu: suojautuminen ulkoisia ja sisäisiä uhkia vastaan

Presidentillä on keskeinen rooli turvallisuuspolitiikan linjausten tekijänä ja toteutuksen johtajana. Presidenttiä avustaa välittömästi Kansallinen turvallisuusneuvosto (National Security Council), jonka puheenjohtajana hän toimii.

Presidentin suoranaisina alaisina ovat turvallisuuspolitiikan kannalta tärkeät ministeriöt, ennen kaikkea ulko- ja puolustusministeriöt. Presidentillä on itsenäiset valtuudet käyttää asevoimia sotatoimiin Yhdysvaltojen turvallisuusetujen sitä vaatiessa. Kuitenkin sodanjulistukseen ja varsinaiseen sodankäyntiin tarvitaan Kongressin valtuutus.

Vuonna 2001 New Yorkiin ja Washingtoniin tehtyjen terrori-iskujen jälkeen säädettiin useita sisästä turvallisuutta koskevia lakeja ja muodostettiin laaja organisaatio ml. kotimaan turvallisuuden ministeriö (Department of Homeland Security) kotimaan turvallisuuden ylläpitoa varten.