Neuvostoliiton avaruusjoukot perustettiin puolustusministeriön avaruusyksiköiksi vuonna 1982. Venäjän avaruusjoukot saivat nykymuotonsa Venäjän asevoimien itsenäisenä osana vuonna 2001.

Vuonna 1987 Neuvostoliitto laukaisi ensimmäisen Energia-kantoraketin, jonka hyötykuormana oli kiertorata-asejärjestelmä Polyus.

Polyus-kiertorata-asejärjestelmä avaruudessa. Kuvalähde: wikimedia commons

Venäjä on avaruuden käytön edelläkävijä lähetettyään ensimmäisen satelliitin sekä ensimmäisen ihmisen avaruuteen. Venäjä peri suurimman osan Neuvostoliiton laajasta avaruusinfrastruktuurista ja on siitä lähtien ollut keskeisessä roolissa globaalissa avaruusyhteisössä. Sillä on suuri määrä kiertoradalla olevia satelliitteja.

Kansainvälisen avaruusaseman (International Space Station, ISS) toiminta on riippuvainen venäläisistä kantoraketeista. Venäläisten kantorakettien luotettavuus ja miehitettyjen avaruuslentojen saavutukset ovat pitäneet Venäjän avainasemassa. Venäjä on ollut viime vuosiin asti ainoa ISS-toimija, jolla on ihmisten kuljetukseen kykenevä kantoraketti.

Venäläinen GLONASS-M-paikannussatelliitti. Kuvalähde: commons.wikimedia

Kuva: Venäjän avaruuslaukaisuraketit. Kuvalähde: Challenges to security in space, DIA 2019

Venäjä suunnittelee uutta avaruusalusta ISS-avaruusaseman kuljetuksiin vuoteen 2023 mennessä sekä uutta kantorakettia ja miehitettyä lentoon Kuuhun vuoteen 2030 mennessä.

Venäjä on 20 vuoden aikana kehittänyt asevoimien kykyä toimia avaruudessa kuten elektronista sodankäyntiä, jolla voidaan estää ja häiritä viestintä- ja navigointisatelliittien käyttöä, sekä suunnatun energian aseita, joilla voidaan tuhota tiedustelusatelliitteja. Venäjä arvioidaan rakentavan maasta laukaistavaa ohjusta, jolla voidaan tuhota satelliitteja.

Venäjä tukee Kiinan tavoin kieltosopimuksia avaruuden aseistamisen estämiseksi, vaikka itse pitää avaruutta yhtenä sodankäynnin toiminta- ja kohdealueena.