Ranskan ydinasepelote

Päivitetty joulukuussa 2025

Merivoimakomponentti, vahvuus 2 200 sotilasta:

  • strateginen valtamerilaivasto (Force Océanique Stratégique, FOST),
    • neljä ydinkäyttöistä Le Triomphant -luokan sukellusvenettä (SNLE-NG), kussakin 16 monikärkistä pitkän kantaman M51-ydinkärkiohjusta (SLBM).
  • meri-ilmavoimien ydinasejoukot (Force aéronavale nucléaire, FANu),
    • 20 Rafale M -hävittäjää varustettuina keskikantaman risteilyohjuksella (ASMP-A),
    • operointi ydinkäyttöiseltä lentotukialukselta (Charles de Gaulle).

Ilmavoimakomponentti, vahvuus 1 800 sotilasta:

  • strategiset ilmavoimat (Forces aériennes stratégiques, FAS),
  • kaksi hävittäjälaivuetta, yht. 48 Rafale B -hävittäjää (25 konetta jatkuvassa lentovalmiudessa) varustettuina keskikantaman risteilyohjuksella (ASMP-A).

            SLE-NG Le Téméraire

Ranskan ydinaseohjelma käynnistyi vuonna 1954, ja ensimmäinen ydinlataus räjäytettiin vuonna 1960 Algeriassa. Ranskasta tuli neljäs ydinasevaltio Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton ja Britannian jälkeen. Viimeisen ydinlatauksensa Ranska räjäytti vuonna 1996 Polynesiassa Tyynellämerellä.

Ranskan ydinasepelote koostuu merikomponentista ja ilmakomponentista. Strategisen valtamerilaivaston ensimmäinen uuden sukupolven Le Triomphant -luokan alus otettiin käyttöön vuonna 1997, ja vuodesta 2010 lähtien on käytössä yhteensä neljä alusta. Aluksissa on ohjussiilot 16 monikärkiselle ydinkärkiohjukselle. Alusluokan viimeinen alukset on varustettu M51.1- tai M51.2-ohjuksilla, jotka voidaan aseistaa 6–10 ydinkärjellä. Ohjuksen kantama on 6 000–8 000 kilometriä. Strategisen valtamerilaivaston esikunta on Bretagnessa Brestissä ja sukellusveneiden tukikohta Brestin edustalla Île Longuen niemellä. Vuosien 2024–2030 puolustussuunnittelukauden suunnitelmien mukaan uuden kolmannen sukupolven sukellusveneen SNLE 3G:n rakentaminen alkaa vuonna 2023, jolloin ensimmäinen uusi SSBN otetaan käyttöön noin vuonna 2035. Kolmen seuraavan aluksen toimitusten odotetaan tapahtuvan sen jälkeen viiden vuoden välein.

Ranskan strategiset ilmavoimat (FAS) perustettiin vuonna 1964. Niihin kuuluu 4. Hävittäjälennosto ja 31. Strateginen huolto- ja ilmakuljetuslennosto. 4. Hävittäjälennoston kahden hävittäjälaivueen kalustona on 48 Rafale B -hävittäjää aseistettuina keskikantaman ASMP-A-risteilyohjuksin. Strategisen huolto- ja kuljetuslennoston kalustona on Airbus A330 MRTT -koneita.

Meri-ilmavoimien ydinasejoukot (FANu) on integroitu osaksi lentotukialusosastoa. Joukkojen kalustona on 20 Rafale M F3 -hävittäjää, joiden aseistuksena on keskikantaman ASMP-A-risteilyohjus. Koneet voivat toimia sekä maatukikohdista että lentotukialus Charles de Gaullelta käsin. Meri-ilmavoimien ydinasejoukot eivät ole pysyviä joukkoja, mutta niiden on oltava jatkuvassa käyttövalmiudessa. Joukot kuuluvat merivoimien pinta-aluslaivastoon (La Force d’Action Navale, FAN), jonka komentaja toimii myös meri-ilmavoimien ydinasejoukkojen komentajana. Joukkojen operaatioesikunta sijaitsee Fort de Six-Foursin linnakkeessa Varin alueella.

Ranskan ydinasepelote on itsenäinen ja riippumaton Naton ydinasepolitiikasta (Nato NPG). Ydinpelotteella on jatkuva valmius 24/7-periaatteella.