EU:n kriisinhallinta toiminnassa

EU on osallistunut rauhanturvaamiseen ja muuhun kriisinhallintaan 1990-luvulta alkaen lähinnä tukemalla jälleenrakennusta ja yhteiskunnan perustoimintoja. Varsinaisia EU:n johtamia kriisinhallintaoperaatioita on toimeenpantu vuodesta 2003 alkaen. EU:n tehtävien kirjo on laaja ulottuen perinteisestä rauhanturvaamisesta siviilien toimintaan painottuvaan kriisinhallintaan ja jälleenrakennukseen.

Sotilaallinen kriisinhallinta

EU on yleensä toiminut rauhanturvaamisessa ja muussa kriisinhallinnassa tiiviissä yhteistyössä YK:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden kanssa. Perustana on YK:n rauhanturvaamisessa kehitetty säädöstö. Sotilaallisen toiminnan menettelytavat ovat myös Naton kanssa samankaltaisia.

EU:n ensimmäiset sotilaalliset kriisinhallintaoperaatiot toteutettiin vuonna 2003: noin 300 sotilaan vahvuinen Condordia-operaatio Makedoniassa ja kehysvaltio Ranskan johtama 2 200 sotilaan vahvuinen Artemis-operaatio Kongon demokraattisessa tasavallassa. Artemiksella oli YK:n mandaatti, ja se tuki YK-operaatioita. Artemista on pidetty mallina EU:n taisteluosastokonseptille.

Vuonna 2023 EU:lla on käynnissä yhdeksän sotilaallista kriisinhallintaoperaatiota, joista viisi on koulutusoperaatioita. Viime vuosina EU:n sotilaallisen kriisinhallinnan painopiste onkin ollut kohdemaiden asevoimien koulutuksessa. Tällaisia koulutusoperaatioita (EU Training Mission, EUTM) on toimeenpantu mm. Malissa, Somaliassa, Keski-Afrikan tasavallassa ja Mosambikissa. EU aloitti myös vuoden 2022 lopussa sotilaallisen avustusoperaation (EU Military Assistance Mission Ukraine, EUMAM), jonka tarkoituksena on Ukrainan asevoimien valmiuksien vahvistaminen.

Siviilikriisinhallinta

Siviilitoimintaan painottuneita operaatioita on toteutettu kriisialueilla ja alueilla, joilla yhteiskunnan keskeisimmät toiminnot kaipaavat ulkopuolista vahvistusta. Siviilikriisinhallinnan keskeisiä toiminta-aloja ovat poliisitoiminnan, oikeuslaitoksen, rajavalvonnan, tullilaitoksen, vankeinhoitolaitoksen sekä muun hallinnon kehittäminen.

Siviilikriisinhallintaoperaatioiden tehtävät voivat koskea myös aselevon tai rauhansopimusten valvontaa sekä vähemmistökysymysten ja demokratian edistämistä. Yhä useammin kysymys on myös kohdemaan turvallisuussektorin (armeija, poliisi, rajavartiolaitos, tulli, jne.) uudistamisesta. Toimijoina operaatioissa ovat esimerkiksi poliisit, tuomarit, syyttäjät, vanginvartijat, rajavartijat tai tulliviranomaiset. Viime vuosina siviilikriisinhallinnan tehtävinä on ollut myös kriisialueiden valvontamissioita, esimerkiksi EU Monitoring Mission Georgia (EUMM Georgia).

EU:n huippukokouksessa Helsingissä 1999 sovittiin EU:n siviilikriisinhallinnan kehittämisestä, mikä johti ensimmäisten painopistealueiden vahvistamiseen kesäkuussa 2000. Painopisteiksi määriteltiin poliisitoimi, oikeusvaltion vahvistaminen, siviilihallinnon vahvistaminen kriisitilanteissa sekä pelastustoimi. Myöhemmin painopisteisiin lisättiin monitorointi, tuki erityisedustajille ja siviilivalmiusryhmät.

EU:n siviilikriisinhallinnan operaatiot ovat lisääntyneet nopeasti.

Rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan integroitu toteutus

EU voi käyttää siviili- ja sotilasvoimavaroja EU-alueen ulkopuolella rauhan turvaamiseen, konfliktien ehkäisemiseen ja kansainvälisen turvallisuuden lujittamiseen. Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan puitteissa voidaan toteuttaa seuraavia tehtäviä:

• humanitaariset ja pelastustehtävät
• konfliktien ehkäisy
• taistelujoukkojen tehtävät kriisinhallinnassa
• yhteiset toimet aseidenriisunnan alalla
• neuvonta ja tuki sotilasasioissa ja
• konfliktin jälkeinen vakauttaminen.

EU:n neuvosto määrittää tehtävien tavoitteet ja niiden toteuttamistavat. Se voi antaa tehtävän toteuttamisen halukkaille ja kykeneville jäsenvaltioille. EU voi myös päättää ulkopuolisten maiden osallistumisesta EU:n missioihin ja operaatioihin. Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea huolehtii neuvoston ja korkean edustajan johdolla kriisinhallintaoperaatioiden poliittisesta valvonnasta ja strategisesta johdosta.