Rauhanturvaaminen

  • Kansainvälisen sotilas- tai siviilihenkilöstön sijoittaminen kriisialueelle osapuolten suostumuksella valvomaan aselevon tai rauhansopimuksen noudattamista ja ylläpitämään järjestystä jollakin alueella
  • Rauhanturvaamistoimintaa ei mainita YK:n peruskirjassa, mutta käytännössä tärkeä osa YK:n työtä rauhan ja turvallisuuden hyväksi
  • 1948 ensimmäiset sotilastarkkailijat Lähi-itään (UNTSO)
  • 1956 ensimmäiset kevyesti aseistetut rauhanturvajoukot Suezille (UNEF)

Lisää aiheesta

YK:n turvallisuusneuvostolla on ensisijainen vastuu kansainvälisestä rauhasta ja turvallisuudesta. Yleiskokouksella ja pääsihteerillä on merkittävät, tärkeät ja täydentävät tehtävät yhdessä muiden YK: n toimistojen ja elinten kanssa. YK pyrkii rauhan välityksen ja diplomatian keinoin löytämään konfliktin osapuolten kanssa suotuisan neuvottelutuloksen sekä hillitsemään aseellisten konfliktien kärjistymistä aseellisiksi kriiseiksi. Toiminnot ovat usein samaan aikaan tapahtuvia, jolloin vaikutusten toivotaan olevan toisiaan tehostavia.

YK:n rauhanturvaamistoiminnalla on ollut merkittävä osuus kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpidossa. Jo vuonna 1948 sijoitettiin ensimmäiset sotilastarkkailijat valvomaan Lähi-idän aselepolinjoja, ja vuonna 1956 ensimmäiset kevyesti aseistetut rauhanturvajoukot ryhmitettiin Suezin kanavan läheisyyteen valvomaan Israelin joukkojen poistumista Egyptin alueelta.

Rauhanturvatoiminnan muodot ovat vaihdelleet tilanteesta toiseen, ja siihen on liittynyt paljon improvisointia. Eräät periaatteet ovat kuitenkin vakiintuneet YK:n toiminnan puitteissa. Yleisesti YK:n rauhanturvatoiminnalla tarkoitetaan kansainvälisen sotilas- tai siviilihenkilöstön sijoittamista kriisialueelle osapuolten suostumuksella valvomaan aselevon tai rauhansopimuksen noudattamista ja ylläpitämään järjestystä jollakin alueella. Toiminnassa on noudatettu seuraavia periaatteita:

  • Johtovastuu on YK:n pääsihteerillä ja hänen alaisellaan erityisedustajalla sekä joukon komentajalla. He toimivat turvallisuusneuvoston jokaista operaatiota varten päättämän toimeksiannon (mandaatin) puitteissa.
  • Sotilashenkilöstöön voi kuulua joko aseistamattomia tarkkailijoita tai kevyesti aseistettuja joukkoja.
  • Rauhanturvaajien on noudatettava puolueettomuutta suhteessa kriisin osapuoliin.
  • Voimakeinoja ei käytetä, paitsi äärimmäisissä tilanteissa itsepuolustukseen.
  • Kriisin osapuolten suostumus rauhanturvaajien läsnäoloon sisältää suostumuksen operaation käynnistämiseen, sen mandaattiin, joukon kokoonpanoon ja komentajan valintaan sekä joukon sijoittamiseen ao. alueelle.
  • Rauhanturvaajien pääosan tuottavat pääasiassa väkirikkaat Afrikan ja Aasian maat.
  • Korostetaan, että rauhanturvatoiminta on tarkoitettu väliaikaiseksi toimeksi, jolla helpotetaan poliittisen ratkaisun saavuttamista.

Mikään valtio ei ole velvollinen ottamaan vastaan YK:n rauhanturvaajia omalle alueelleen eikä myöskään asettamaan joukkoja YK:n käyttöön. YK:n jäsenvaltioilla on kuitenkin velvollisuus osallistua järjestön toiminnan rahoittamiseen. Rauhanturvatoiminnan kustannukset jaetaan kutakin operaatiota varten erikseen tehdyn talousarvion puitteissa YK:n yleiskokouksen vahvistaman maksuosuusasteikon perusteella.

Kylmän sodan jälkeen 1990-luvulla YK:n rauhanturvatoiminta saavutti entistä paljon suuremmat mittasuhteet. Uusia operaatioita käynnistettiin nopeassa tahdissa, ja niihin tarvittavien sotilaiden määrä kasvoi kymmeniin tuhansiin. Eräissä tapauksissa jouduttiin vaikeisiin olosuhteisiin, joihin vakiintuneet rauhanturvatoiminnan menettelyt eivät soveltuneet (entinen Jugoslavia, Somalia). YK joutui samalla tekemisiin vaikeiden sisäisten kriisien kanssa, joissa tarvittiin entistä monipuolisempaa kriisinhallintaa.