Venäjän ydinasepelote ja -pidäke
Venäjän strateginen ydinasetriadi (=kolmen puolustushaaran ydinasekomponentit):
- strategiset ohjusjoukot (oma puolustushaaransa)
- ydinkärkiohjuksilla aseistetut strategiset sukellusveneet (osa merivoimia)
- kaukotoimintailmavoimat (osa ilmavoimia)
Lisäksi maavoimilla: lyhyen kantaman ballistisia ohjuksia (Iskander), jotka voidaan varustaa ydinkärjillä, ja merivoimilla Kalibr-ohjuksia, jotka voidaan myös varustaa ydinkärjillä.
Koko ydinasepelotteeseen kuuluu 80 000 sotilasta.
Venäjällä on kokonaisuudessaan noin 5 900 ydinasetta (kärkeä)
- Yhdysvalloilla on n. 5 200, Kiinalla n. 400, Britannialla ja Ranskalla yhteensä n. 500, Intialla ja Pakistanilla molemmilla n. 170, Pohjois-Korealla ja Israelilla muutamia kymmeniä.)
Lisää aiheesta
Strategiset ohjusjoukot
Strategiset ohjusjoukot on organisoitu kolmeksi ohjusarmeijaksi ja edelleen 12 divisioonaksi. Divisioonien rykmenteiksi organisoiduissa joukoissa on sekä siilosijoitteisia (vähenevässä määrin) että liikkuvia (enimmäkseen pyöräalustalle sijoitettuja) ohjusyksiköitä. Vanhentuvat SS-18-ohjukset ovat 10-kärkisiä ja uusimmat SS-29 Jars -ohjukset 4-kärkisiä. Avangardissa on kuusi kärkeä ja Topolissa yksi. Osa ohjusjärjestelmistä on vanhempaa kalustoa ja osa uudempaa, jopa modernia. Vanhempaa kalustoa modernisoidaan resurssien mukaan.
Ohjusten määrä | Venäläinen nimi | Nato-koodi | Nato-nimi | Huom |
45 |
Topol | SS-25 | Sickle | liikkuvia |
78 |
Topol- M | SS-27M1 | Sickle B | enimmäkseen siilossa |
? |
Avangard | SS-19 mod 4 | (Stiletto+) | siilossa |
46 |
RS-20/R-36 | SS-18 | Satan | siiloissa |
yli 150 |
RS-24 Jars | SS-29 | pääosin liikkuvia |
Sukellusveneet
Venäjällä on 11 sukellusvenettä, joiden aseistuksena on ydinkärkiohjuksia. Niistä uusimman (Borey-luokka) on suunniteltu korvaavan vanhemmat alukset. Borey-luokka käyttää myös uusimpia ohjuksia. Venäjällä on perinteisesti ollut tapana jatkaa vanhempien alusten käyttöikää, kunnes ne ovat jo yli-iällä. Tämän takia ydinsukellusvenelaivasto ei ole supistumassa.
Sukellusvene (Nato-nimi) | Määrä | Ohjuksia | Kärkiä/ohjus | Nato-koodi |
Kalmar (Delta III) |
1 |
vain koulutuskäytössä | ||
Delfin (Delta IV) |
6 |
16 |
4 |
SS-N-23A Skiff |
Borey (Dolgoruki) |
5 |
16 |
6–10 |
SS-N-32 Bulava |
Kaukotoimintailmavoimat
Kaukotoimintailmavoimien kalustona on 76 strategista pommikonetta. Muutama kone kärsi vaurioita Ukrainan lennokki-iskussa Engelsin tukikohtaan (yksi strategisten pommikoneitten tukikohdista). joten todellinen määrä lienee pienempi. Pommituslaivueita on neljä. Yhden laivueen konetyyppi on Tu-160/Tu-160 M1 Blackjack ja kolmen laivueen konetyyppi Tu-95 MS/MS mod Bear. Pommikoneiden kuljettamien ydinkärkiohjusten tyypit ovat pääosin H-555-ohjusperheen ohjuksia ja niiden modifikaatioita. Ukrainan sodan aikana koneista on ammuttu tavallisella räjähdekärjellä varustettuja ohjuksia.
Venäjän ydinaseiden käyttö
Kesällä 2020 Venäjän yleisesikunta julkaisi asiakirjan ”Venäjän federaation politiikka ydinasepelotteen alalta”. Keskeistä asiakirjassa on, että ydinaseita käytetään silloin, kun saadaan riittävän luotettava tieto lähestyvistä ballistisista ohjuksista, jotka on suunnattu Venäjää ja (tai) liittolaisia vastaan. Torjunnan lähtökohtaoletus on, että tällaiset ohjukset ovat aina ydinkärjillä varustettuja. Ohjusten laukaisu kohti Venäjää ilmoitetaan välittömästi sotilaspoliittiselle johdolle, joka on velvollinen määräämään vastatoimista. Vastaisku on asiakirjan mukaan ”murskaava”.
Ukrainan sodan aikana on Venäjän suunnalta moneen otteeseen viitattu mahdollisuuteen käyttää ydinasetta, jos länsi ylittää Venäjän asettaman ”punaisen linjan”. Kaiken uhkailun on toistaiseksi todettu olevan vain retoriikkaa, jolla on pyritty rajoittamaan lännen halua ja tahtoa tukea Ukrainaa. Ainoa konkreettinen toimi on kesällä 2023 mahdollisesti aloitettu muutamien taktisten ydinaseiden siirto Valko-Venäjälle. Sen merkitys ei kuitenkaan ole suuri, koska kyseiset aseet ovat normaalistikin nopeasti siirrettäviä, joten niiden varastointipaikalla ei ole merkitystä.
Lähteitä ja linkkejä