Kiinan talous muuttui sosialistisesta suunnitelmataloudesta markkinataloudeksi vuonna 1978 aloitettujen uudistusten myötä. Pitkään jatkunut voimakas talouskasvu on nostanut yli 500 miljoonaa ihmistä köyhyysrajan yläpuolelle. Siitä huolimatta 99 miljoonaa kiinalaista oli vielä vuonna 2012 kansallisen köyhyysrajan (vuosiansio 360 USD) alapuolella: Maailmanpankin tilaston mukaan vuonna 2018 rajan alapuolella on 23 miljoonaa kiinalaista.

Kiinan BKT on maailman toiseksi korkein Yhdysvaltojen jälkeen, ja edustaa noin 18,5 % maailman kansantaloudesta (2022). Ostovoimakorjatulla BKT:lla arvioituna Kiinan talous on jo Yhdysvaltojen taloutta suurempi. Vuonna 2020 Kiinasta tuli EU:n suurin kauppakumppani.

Kiinan kauppatase on ylijäämäinen. Viennin osuus maan BKT:sta oli vuonna 1979 alle 6 prosenttia, mutta vuonna 2007 jo lähes 36 prosenttia. Vuosien 2001–2007 aikana viennin vuotuinen arvo kasvoi 288 miljardista USD:sta 1 400 miljardiin USD:iin. Vuonna 2020 viennin arvo oli jo 2 500 miljardia USD. Tuonnin arvo vuonna 2020 oli noin 2 070 miljardia USD. Kiina on Yhdysvaltojen jälkeen maailman toiseksi suurin tavaran tuoja.

Kiinan kasvu on riippuvainen raaka-aineiden ja energian saatavuudesta. Kiina on investoinut energiaprojekteihin yli 50 maahan taatakseen luotettavat energiantoimitukset. Kiina kattaa raakaöljyn tarpeestaan noin 70 % tuonnilla. Maahan tuotavasta raakaöljystä noin 80 % kuljetetaan Malakansalmen ja Etelä-Kiinan meren kautta laivoilla. Energiansaannin turvaamiseksi laivojen esteetön liikkuminen on Kiinalle erittäin tärkeää.

Kiina on pyrkinyt parantamaan energiaturvallisuuttaan rakentamalla öljy- ja kaasuputkia Venäjältä, Kazakstanista, Pakistanista ja Myanmarista. Viimeksi mainitun putkilinja on osa jättimäistä Belt and Road Initiative -hanketta ja tarjoaa vaihtoehdon Malakansalmen läpikululle. Putkea pitkin siirretään Lähi-idästä ja Afrikasta laivoilla tuotua raakaöljyä Myanmarin rannikolta Kiinaan.

Maan koko ja talouskasvun edellyttämät suuret resurssit rajoittavat kasvuvauhtia. Talouskehitystä hidastavat myös työikäisen väestön määrän supistuminen, maaseudulla vapaana olevan työvoiman väheneminen, ympäristöongelmien hoitaminen sekä velkatasojen nousu ja epävarmuustekijät sekä kotimaassa että kansainvälisillä markkinoilla.

Kiinan talouskasvu oli vuosina 2019 ja 2020 hitainta vuoden 1990 jälkeen, mutta Kiina oli silti ainoa merkittävä talousmaa, jonka BKT kasvoi koronakriisin aikana (vuonna 2020 +2,3 %). Kriisin jälkeen Kiinan BKT kasvoi 8,1 % vuonna 2021, mutta on sen jälkeen taas hidastunut vuoden 2022 kasvun ollessa ”vain” 3 %. Maaliskuun 2023 kansankongressissa vuoden 2023 BKT:n kasvun tavoitteeksi määritettiin 5,5 %.

Kiinan talouskasvu on perustunut investointeihin ja tavaratuotantoon. Nykyinen kasvumalli perustuu yhä enemmän kulutuskysyntään ja palveluihin nojaavalle kasvulle. Vuoden 2020 talouskasvusta kulutus kattoi 51 %.

Kiina on investoinut vuodesta 2013 lähtien miljardeja noustakseen maailmantalouden veturiksi. Tavoitteena on muuttaa maailman poliittisia ja taloudellisia suhteita. Kiina haluaa täyttää maailmanmarkkinat tuotteillaan, ja siihen on suunnitelma. Uudeksi silkkitieksi kutsuttu 1 000 miljardin dollarin hanke (Belt and Road Initiative, BRI) on ihmiskunnan historian kallein hanke. Se koostuu rautateistä, merireiteistä ja maantieyhteyksistä Eurooppaan, Afrikkaan ja muualle Aasiaan. ”Silkkitien” varteen rakennetaan kiinalaisella pääomalla ja teknologialla satamia, rautatieasemia sekä teollisuusalueita.

Luotettavien tilastojen puuttuminen sekä johdettu markkinatalous vaikeuttavat Kiinan taloustilanteen arviointia. Kiina vaikuttaa kuitenkin selvinneen koronan aiheuttamasta maailmanlaajuisesta talouskriisistä muita paremmin, ja sen kansantalous on elpynyt muuta maailmaa nopeammin. Kiinan talouteen sisältyy kuitenkin sisäänrakennettuja ongelmia kuten pahasti velkaantunut kiinteistösektori, jossa ”kuplan” puhkeamisella saattaa olla maailmanlaajuiset vaikutukset.