Ranskan ydinaseohjelma käynnistyi vuonna 1954, ja ensimmäinen ydinlataus räjäytettiin vuonna 1960 Algeriassa. Ranskasta tuli neljäs ydinasevaltio Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton ja Britannian jälkeen. Viimeisen ydinlatauksensa Ranska räjäytti vuonna 1996 Polynesiassa Tyynellämerellä.
Ranskan ydinasepelote koostui aluksi maa-, meri- ja ilmakomponentista. Kylmän sodan jälkeen maakomponentin liikuteltavista Pluton-ohjuksista luovuttiin vuonna 1993 ja siiloihin sijoitetuista Hades-ohjuksista vuonna 1997.
Strateginen valtamerilaivasto (FOST) perustettiin vuonna 1972. Ensimmäinen ballistisella ydinkärkiohjuksella varustettu Le Redoutable -luokan alus otettiin käyttöön vuonna 1971. Vuoteen 1985 mennessä otettiin käyttöön yhteensä kuusi alusta. Alusluokan viimeinen alus L’Infléxible poistui käytöstä vuonna 2008. Ensimmäinen uuden sukupolven Le Triomphant -luokan alus otettiin käyttöön vuonna 1997, ja vuodesta 2010 lähtien on käytössä yhteensä neljä alusta. Aluksissa on ohjussiilot 16 monikärkiselle ydinkärkiohjukselle. Alusluokan kolme ensimmäistä alusta varustettiin M45-ohjuksella, jonka kantama on 6 000 kilometriä. Alusluokan viimeinen alus Le Térrible on varustettu M51-1-ohjuksella, joka voidaan aseistaa 6–10 ydinkärjellä. Ohjuksen kantama on kärkien määrän mukaan 6 000–8 000 kilometriä. Alusluokan kolme ensimmäistä alusta Le Triomphant, Le Téméraire ja Le Vigilant on vuodesta 2013 lähtien varustettu joko M51.1- tai M51.2-ohjuksella. Strategisen valtamerilaivaston esikunta on Bretagnen alueella Brestissä ja sukellusveneiden tukikohta Brestin edustalla Île Longuen niemellä. Ranskassa pidetään strategisen ydinsukellusveneen laskennallisena käyttöikänä 40 vuotta. Vuosien 2024–2030 puolustussuunnittelukauden suunnitelmien mukaan uuden kolmannen sukupolven sukellusveneen SNLE 3G:n rakentaminen alkaa vuonna 2023, jolloin ensimmäinen uusi SSBN otetaan käyttöön noin vuonna 2035. Kolmen jatko-veneen toimitusten odotetaan tapahtuvan sen jälkeen viiden vuoden välein.
Ranskan strategiset ilmavoimat (FAS) perustettiin vuonna 1964. Niihin kuuluu 4. Hävittäjälennosto tukikohtanaan BA 113 Saint-Dizier-Robinson ja 31. Strateginen huolto- ja ilmakuljetuslennosto tukikohtanaan BA 125 Istres-Le Tubé. 4. Hävittäjälennosto osallistuu ydinasepelotteen valmiustehtävien lisäksi ilmatilan valvontaan ja kansainvälisiin operaatioihin. Lennoston kahden hävittäjälaivueen kalustona on 48 Rafale B -hävittäjää aseistettuina keskikantaman ASMP-A-risteilyohjuksin. Strategisten ilmavoimien hävittäjäkalustosta puolet käytetään ydinasepelotteen ja perinteisten operaatioiden tehtäviin ja toinen puoli koulutustehtäviin. Strategisen huolto- ja kuljetuslennoston kalustona on 5 Airbus A330 MRTT konetta, 10 C-135 FR konetta ja 3 Boeing KC-135 Stratotanker -ilmatankkauskonetta. Koneet korvataan vuosina 2018–2025 Airbus A330 MRTT -kalustolla, jota on määrä hankkia 15 konetta.
Meri-ilmavoimien ydinasejoukot (FANu) perustettiin vuonna 1978. Ne on integroitu osaksi lentotukialusosastoa. Joukkojen kalustona on 20 Rafale M F3 -hävittäjää, joiden aseistuksena on keskikantaman ASMP-A-risteilyohjus. Koneet voivat toimia sekä maatukikohdista että lentotukialus Charles de Gaullelta käsin. Meri-ilmavoimien ydinasejoukot eivät ole pysyviä joukkoja, mutta niiden on oltava jatkuvassa käyttövalmiudessa. Joukot ovat orgaanisesti osa merivoimien pinta-aluslaivastoa (La Force d’Action Navale, FAN). Pinta-aluslaivaston komentaja toimii myös meri-ilmavoimien ydinasejoukkojen komentajana. Joukkojen operaatioesikunta sijaitsee Fort de Six-Foursin linnakkeessa Varin alueella.
Ranskan ydinasepelote on itsenäinen ja riippumaton Naton ydinasepolitiikasta (Nato NPG). Ydinpelotteella on jatkuva valmius 24/7-periaatteella.
