Ranska on aktiivinen globaali toimija ja EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ahkera kehittäjä. Ranska tukee aktiivisesti EU:n vuoden 2016 globaalin strategian tavoitetta kehittää unionille riittävä strateginen autonomia.
Ranskan maailmanlaajuiset intressit pohjautuvat Ranskan entiseen asemaan maailmanlaajuisena siirtomaavaltana ja pyrkimykseen edistää sille tärkeitä asioita kuten ranskan kielen asemaa. Ranska valvoo intressejään maailmanlaajuisella lähetystöjen verkostolla ja asevoimillaan, jotka kykenevät turvaamaan myös merentakaisia alueita. Ranskalla on pysyvästi sijoitettuja asevoimien joukkoja tärkeimmillä merentakaisilla alueilla.
Ranskan merentakaiset departementit ja alueet (départements et régions d’outre-mer, DROM) ovat departementteja, jotka sijaitsevat Manner-Ranskan ulkopuolella. Vuodesta 2011 lähtien Ranskalla on viisi merentakaista departementtia ja aluetta: Ranskan Guayana Etelä-Amerikassa, Guadeloupe Karibialla, Martinique Karibialla, Mayotte sekä Réunion Intian valtamerellä Itä-Afrikan rannikolla. Niillä on sama asema kuin Manner-Ranskan alueilla ja departementeilla. Perustuslain mukaan Ranskan lait ja määräykset koskevat merentakaisia departementteja ja alueita samalla tavalla kuin Manner-Ranskaa.
Lisäksi Ranskalla on merentakaisia yhteisöjä (collectivité d’outre-mer, COM). Ne ovat hallinnollisia yksikköjä kuten Manner-Ranskan alueet, mutta niillä on puoliautonominen asema.
Ranskan asevoimat vastaavat merentakaisten departementtien, alueiden ja yhteisöjen puolustuksesta. Asevoimien joukot merentakaisilla alueilla vuonna 2022:
- Martinique, Guadeloupe sekä Saint-Martinin ja Saint-Barthélemyn saaret Karibialla, 1 100 sotilasta, sota-aluksia ja ilmavoimien tukikohta
- Mayotte ja Réunion Intian valtamerellä, 1 600 sotilasta. mm. laskuvarjorykmentti, sota-aluksia ja ilmavoimien tukikohta
- Uusi Kaledonia, Wallis ja Futuna Tyynellä valtamerellä, 1 450 sotilasta. mm. merijalkaväkirykmentti ja ilmavoimien tukikohta
- Ranskan Polynesia Tyynellä valtamerellä, 950 sotilasta, mm. merijalkaväkirykmentti, sota-aluksia ja ilmavoimien tukikohta Tahitin saarella
- Ranskan Guayana, 2 100 sotilasta, mm. merijalkaväkirykmentti, Muukalaislegioonan rykmentti, laivastoasema ja ilmavoimien tukikohta. Muukalaislegioona vastaa alueella olevan Euroopan avaruusjärjestön (ESA) keskuksen turvallisuudesta.
Ranskan turvallisuuspolitiikan peruselementtejä ovat maan asevoimien strateginen autonomia, EU-jäsenyys, Nato-jäsenyys ja itsenäinen ydinasepelote. Ranska on merkittävä joukkojen tuottaja EU:n sotilasoperaatioille. Pariisissa on yksi EU:n operaatioesikunnista.
Ranska suhtautuu edelleen varauksellisesti Yhdysvaltojen dominoivaan asemaan Natossa. Ranskan näkemyksen mukaan riippuvuus Yhdysvalloista saatavasta avusta heikentää EU:n strategista autonomiaa ja kykyä yhtenäiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä itsenäisiin kansainvälisiin operaatioihin. Omintakeisesta turvallisuuspolitiikastaan huolimatta Ranska tukee Natoa ja on osallistunut sen sotilasoperaatioihin Balkanilla (IFOR, SFOR, KFOR) ja Baltian maissa (Baltic Air Policing).
Ranska on pyrkinyt kehittämään EU:n sotilaallista suorituskykyä rinnan Naton kanssa, mutta kohdannut vastustusta Yhdysvaltojen lisäksi erityisesti Britanniasta. Ranska on pyrkinyt hyödyntämään Britannian EU-eroa Brexitiä ja Euroopan turvallisuusympäristön heikentymistä EU:n sotilaallisen suorituskyvyn kehittämiseksi.
Ranskan erityissuhde Saksaan perustuu maiden välillä vuonna 1963 solmittuun Élysée-sopimukseen. Sopimus määrittelee Ranskan ja Saksan välisen yhteistyön puitteet ulko-, puolustus-, koulutus- ja nuorisopolitiikassa. Ranskan ja Saksan johtajat tapaavat säännöllisesti, mutta maiden välinen tärkein yhteistyöfoorumi on EU. Brexitin myötä EU:n kahden suurimman jäsenmaan Saksan ja Ranskan suhteellinen painoarvo unionin puolustusyhteistyössä kasvaa entisestään.
Ranska korostaa ydinasepelotteensa itsenäistä päätäntävaltaa eikä osallistu Naton ydinasesuunnitteluryhmän (Nuclear Planning Group, NPG) toimintaan. Ranska on valmis tarjoamaan ydinasepelotettaan Euroopan puolustamiseen harkintansa mukaan. Britannian EU-eron jälkeen Ranska on ainoa EU-maa, jolla on ydinaseita. Ranska on päättänyt jatkaa ydinasepelotteen meri- ja ilmakomponenttien kehittämistä puolustussuunnittelukaudella 2019–2025.
Uusi turvallisuusstrategia 2022
Presidentti Macron julkaisi marraskuussa 2022 Ranskan uuden kansallisen turvallisuusstrategian. Strategiassa on otettu huomioon Ukrainan sodan opetuksia. Strategiassa todetaan, että se on Naton uuden strategisen konseptin ja EU:n strategisen kompassin mukainen ja täydentää niitä. Strategiassa on esitetty visio Ranskan turvallisuudesta vuoteen 2030 asti, ja se sisältää kymmenen strategista tavoitetta:
- Vankka ja uskottava ydinpelote
- Yhtenäinen ja selviytymiskykyinen Ranska
- Puolustustalouden sopeuttaminen uudessa tilanteessa
- Kyberkestävyys
- Euro-Atlanttinen suhde
- Euroopan strateginen autonomia
- Luotettava itsemääräämisoikeus
- Taattu arvioinnin autonomia ja päätöksenteon itsemääräämisoikeus
- Kyky puolustaa ja toimia hybriditoiminnan kentillä
- Toimintavapaus sotilasoperaatioiden suorittamisessa
Strategia ohjaa Ranskan parlamentin keskustelua seuraavasta, vuosille 2024–2030 ulottuvasta puolustussuunnittelukaudesta.
Ranskan tuki Ukrainalle
Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 Ranska on antanut yhdessä eurooppalaisten ja kansainvälisten kumppaniensa kanssa Ukrainalle poliittista, taloudellista, humanitaarista ja sotilaallista tukea. Ranskan sotilaallinen tuki Ukrainalle on sisältänyt sekä materiaalista tukea että koulutusapua. Ranska on toimittanut Ukrainan asevoimille puolustusvälinemateriaalia, muun muassa Crotale-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä, 155 mm:n Caesar-kenttätykkejä ja kevyitä AMX-10RC panssarivaunuja. Ranska on kouluttanut noin 2 000 ukrainalaista sotilasta Ranskassa ja lähettänyt 150 sotilasta ukrainalaisten joukkojen koulutustehtäviin Puolaan.
