EU määrittelee ja toteuttaa yhteistä politiikkaa sekä pyrkii saamaan aikaan pitkälle menevää yhteistyötä kaikilla kansainvälisten suhteiden aloilla.

EU:n tavoitteena on:

1. Turvata omat arvonsa, perusetunsa, turvallisuutensa, riippumattomuutensa ja koskemattomuutensa;
2. Lujittaa ja tukea demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja kansainvälisen oikeuden periaatteita;
3. Säilyttää rauha, estää konfliktit ja lujittaa kansainvälistä turvallisuutta noudattaen YK:n peruskirjan päämääriä ja periaatteita sekä ETYK:in Helsingin-päätösasiakirjan periaatteita ja Pariisin peruskirjan tavoitteita, ulkorajoja koskevat tavoitteet mukaan luettuina;
4. Edistää kehitysmaiden talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä ensisijaisena tarkoituksenaan poistaa köyhyys;
5. Kannustaa kaikkien maiden yhdentymistä maailmantalouteen, muun muassa poistamalla asteittain kansainvälisen kaupan esteitä;
6. Osallistua kansainvälisten toimien kehittämiseen ympäristön laadun ja maapallon luonnonvarojen kestävän hoidon ylläpitämiseksi ja parantamiseksi varmistaakseen kestävän kehityksen;
7. Auttaa kansoja, maita ja alueita selviytymään luonnon tai ihmisen aiheuttamista suuronnettomuuksista; ja
8. Edistää kansainvälistä järjestelmää, joka perustuu entistä tiiviimpään monenväliseen yhteistyöhön, sekä maailmanlaajuista hyvää hallintotapaa.

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka luotiin osana Maastrichtin sopimusta (Sopimus Euroopan unionista, SEU), joka tuli voimaan vuonna 1993. Sitä kehitettiin edelleen sekä Amsterdamin (1999) että Nizzan (2003) sopimuksissa.

Vuonna 2009 voimaan tulleessa EU:n perussopimuksessa (Lissabonin sopimus) on säädöksiä yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Keskeiset periaatteet ovat:

1. Unionin toimivalta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla käsittää kaikki ulkopolitiikan osa-alueet ja kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, muun muassa asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan, joka voi johtaa yhteiseen puolustukseen.
2. Euroopan unioni harjoittaa, määrittelee ja toteuttaa ulkoisen toimintansa periaatteiden ja tavoitteiden puitteissa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka perustuu jäsenvaltioiden keskinäisen poliittisen yhteisvastuun kehittämiseen, yleistä etua koskevien kysymysten määrittämiseen ja jäsenvaltioiden toimien jatkuvaan lähentämiseen.
3. Jäsenvaltiot tukevat aktiivisesti ja varauksettomasti unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa uskollisuuden ja keskinäisen yhteisvastuullisuuden hengessä ja kunnioittavat unionin toimintaa tällä alalla.
4. Jäsenvaltiot toimivat yhdessä lujittaakseen ja kehittääkseen keskinäistä poliittista yhteisvastuullisuuttaan.
5. Jäsenvaltiot pidättyvät kaikista toimista, jotka ovat unionin etujen vastaisia tai jotka ovat omiaan haittaamaan sen tehokkuutta yhtenäisenä voimana kansainvälisissä suhteissa.

Eurooppa-neuvosto määrittelee unionin strategiset edut, vahvistaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteet sekä määrittelee sen suuntaviivat, myös asioissa, joilla on merkitystä puolustuksen alalla.

EU:n neuvosto muotoilee yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja tekee sen määrittelemiseksi ja toteuttamiseksi tarvittavat päätökset Eurooppa-neuvoston määrittelemien yleisten suuntaviivojen ja strategisten linjausten perusteella.

EU:n ulkopolitiikan korkea edustaja ja jäsenvaltiot panevat täytäntöön yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kansallisia ja unionin voimavaroja käyttäen.

EU:n jäsenvaltioiden rooli: Jokainen jäsenvaltio voi esittää EU:n neuvoston käsiteltäväksi yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä kysymyksiä.

Päätöksenteon periaatteet on esitetty Artiklassa 31.

Eurooppa-neuvosto ja neuvosto tekevät tässä luvussa tarkoitetut päätökset yksimielisesti, ellei perussopimuksessa ole toisin määrätty.

EU:n neuvosto voi tehdä päätökset määräenemmistöllä niiden asioiden kohdalla, jotka on erikseen perussopimuksessa määritelty.

Neuvostossa ei äänestetä asiasta, jos joku jäsenmaa ilmoittaa, että se esittämistään elintärkeistä kansalliseen politiikkaan liittyvistä syistä aikoo vastustaa päätöksen tekemistä määräenemmistöllä. Jollei neuvottelutulokseen päästä, neuvosto voi määräenemmistöllä pyytää asian saattamista Eurooppa-neuvoston käsiteltäväksi yksimielisen päätöksen tekemiseksi.

Eurooppa-neuvosto voi tehdä yksimielisen päätöksen, jonka mukaan neuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä.

Päätöksiä, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla, ei tehdä määräenemmistöllä.

Jäsenvaltiot neuvottelevat keskenään Eurooppa-neuvostossa ja neuvostossa kaikista yleisesti kiinnostavista ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksistä yhteisen lähestymistavan määrittelemiseksi. Jäsenvaltiot ovat toisiaan kohtaan solidaarisia.