• Kaikista virallisista asiakirjoista voidaan päätellä Venäjän tahtotilan siitä, mitä presidentin ja ulkoministerin suulla sekä virallisilla dokumenteilla esitettiin ja vaadittiin joulukuussa 2021:
  • Venäjä haluaa laillisesti sitovat takuut siitä, että Nato pysyy poissa maista, jotka kuuluivat ennen osana Neuvostoliittoon eikä Nato muutenkaan laajene itään.
  • Nato lopettaa ”sotilaalliset aktiviteetit” Itä-Euroopassa.
  • Venäjää vaarantavia asejärjestelmiä ei tuoda vaikutusetäisyydelle Venäjästä.

  Venäjän virallisten dokumenttien tulkitsemista on osin tehty taannehtivasti suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen periaatteella ”olisihan se pitänyt aavistaa, mihin näillä pyritään”. Kuitenkaan hyökkäys Georgiaan, Krimin valtaus ja sodan aloittaminen Itä-Ukrainassa eivät saaneet läntisiä poliitikkoja uskomaan Venäjän lopullisia tarkoitusperiä. Esimerkiksi Suomessa käy hyvin Ulkopoliittisen instituutin vuonna 2016 julkaisema Venäjää käsitellyt tutkimusraportti (https://www.fiia.fi/julkaisu/venajan-muuttuva-rooli-suomen-lahialueilla), jonka tarkoitusperiä epäiltiin laajasti ja joka sai aikanaan osittain melko tyrmäävän vastaanoton.

  Laajamittaisen sodan alkaminen 2022 on romahduttanut Venäjän suhteet länteen. Kuvaavia seikkoja suhteiden aallonpohjasta ovat mm. seuraavat tapahtumat:

  • ulkomaisten yritysten poistuminen Venäjältä,
  • Venäjän talouteen kohdistetut laajamittaiset sanktiot,
  • rajojen sulkemiset ja Venäjän kansalaisten liikkumisen rajoitukset moniin maihin,
  • lentoliikenteen loppuminen länsimaiden suuntaan,
  • ulkomaisiin yrityksiin kohdistettujen yrityskaappausten ja kansallistamisten aiheuttama vuosien ja jopa vuosikymmenien mittainen luottamuksen menetys: Venäjälle ei kannata investoida riskien takia.
  • Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon,
  • länsimaiden kanssa käydyn maakaasu- ja öljykaupan väheneminen ja nähtävissä oleva loppuminen,
  • Ukrainan menetys Venäjän vaikutuspiiristä,
  • Venäjän asevoimien suorituskyvyn realisoituminen.

Pilapiirros Putinista. Kuvalähde: Twitter

Venäjä rakensi systemaattisesti viholliskuvaa Ukrainasta vähintään vuodesta 2014 alkaen, ja samalla ”vihollisleiriin” asemoitiin yhä selvemmin länsi ja varsinkin Yhdysvallat. Lännen väitettiin toteuttaneen vallanvaihdon Ukrainassa omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi. Minskin sopimuksia neuvoteltiin, ja vaadittiin Ukrainaan tilanteen vakauttamiseksi. Niidenkin tarkoitusperäksi on arvioitu otteen saaminen Ukrainan valtiolliseen päätöksentekoon vähintään näiden ”kapinallistasavaltojen” kautta.

Samaan aikaan rakennettiin kuvaa Ukrainasta ”uusnatsien” pesänä, jonka hallinto toteuttaa kansanmurhaa venäjänkielisiä itäukrainalaisia vastaan. Mitään perustetta väitteille ei ole voitu todeta. Kulminaatiopiste oli presidentti Putinin henkilökohtaiseksi kirjoitukseksi väitetty puhe ”Venäjän ja Ukrainan historiallinen yhtenäisyys”. Siinä Venäjä ja Ukraina todettiin yhdeksi kansaksi, jonka tulisi aina elää yhdessä. Artikkelin luonnehdittiin sisältävän useita historian uudelleentulkintoja sekä suoranaisia valheita, joiden todenmukaisuus paljastui viimeistään 24.2.2022.

Laajamittaisen sodan aloittamista seuranneet lännen reaktiot yllättivät todennäköisesti jyrkkyydellään Venäjän. Länsi oli reagoinut vain laimeasti siihen, että Venäjä miehitti Krimin niemimaan vuonna 2014 ja aloitti rajoitetut sotatoimet Itä-Ukrainassa ja sai vallattua kahden oblastin eli ”läänin” pääkaupungit Donetskin ja Luhanskin.