Venäjän tärkeimmät kansalliset uhat:

• valtioiden välisten liittoutumien tai yksittäisten valtioiden pyrkimykset globaaliin hegemoniaan ja avoimen poliittisen ja taloudellisen paineen suuntaaminen Venäjään ja sen liittolaisiin,
• kansainvälisten oikeudellisten sopimusten irtisanominen,
• sotilaspoliittisten liittojen vahvistuminen sekä ja paikallisten ja alueellisten sotien (jopa ydinasevaltojen välillä) mahdollisuuden lisääntyminen,
• joukkotuhoaseiden leviäminen,
• konfliktit Venäjän läheisyydessä ja IVY-maiden alueella,
• IVY-maiden integraation heikkeneminen ja lännen vaikuttaminen siihen aktiivisesti,
• aluevaatimukset Venäjälle,
• terrorismi ja ääriliikkeiden vaikutusvallan kasvu,
• informaatiovaikuttaminen maan rajojen ulkopuolelta,
• talouden heikentäminen pakotteiden avulla,
• Yhdysvaltojen sotilaalliset toimet ilman YK:n turvallisuusneuvoston mandaattia,
• muutamien johtavien maiden aseteknologinen kehitys, joka johtaa kilpavarusteluun,
• lännen pyrkimys moraaliseen ylivaltaan liberaaleine arvoineen sortaen perinteisiä käyttäytymismalleja,
• suhteet Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan kärsineet Ukrainan kriisin vuoksi; Venäjän johdon mielestä syypäänä Yhdysvallat ja länsi; myös Kanada ja Australia mainittu.

Helsingin yliopiston ja Maanpuolustuskorkeakoulun apulaisprofessori Katri Pynnöniemi analysoi uusinta, vuonna 2021 julkaistua Kansallisen turvallisuuden strategiaa mm. seuraavalla tavalla: ”.… strategia toistaa Venäjän ulkopolitiikan konservatiivisen siiven retoriikkaa. …. Venäjän kansallista turvallisuutta uhkaavat tekijät kuvataan aktiivisena toimintana, jolla pyritään tuhoamaan Venäjän ja maan perinteisten liittolaisten väliset suhteet, eristämään Venäjä maailmanpolitiikasta, hyödyntämään Venäjän sosioekonomisia ongelmia ja ajamaan maa poliittiseen kaaokseen. Strategia tulkitsee maailmanpolitiikan tapahtumia ja eri toimijoiden motiiveja näiden uhkakuvien kautta. Tässä kontekstissa ulkomaat luokitellaan epäystävällisiin, samanmielisiin sekä Venäjän perinteisiin tai strategisiin liittolaisiin. …. Päivitetty strategia tulkitsee ulkoiset – etenkin läntiset – vaikutteet uhiksi Venäjän valtiolliselle itsenäisyydelle ja kulttuuris-historiallisen identiteetin kehitykselle. Uhkien torjuminen edellyttää patriotismin ja kansallisen yhtenäisyyden vahvistamista sekä perinteisten venäläisten arvojen ja ’historiallisen totuuden’ suojelua. Suojelun tarpeella viitataan yrityksiin vääristellä maailmanhistorian ja Venäjän historian tapahtumia. Nämä lisäykset vahvistavat vapaata kansalaistoimintaa rajoittavia linjauksia ja lakeja. Kansallisen turvallisuuden strategia luo kuvan Venäjästä ulkoapäin uhattuna ja valtiollista suvereniteettia sekä kansallista yhtenäisyyttä tavoittelevana suurvaltana. Strategian punaisena lankana on ajatus, että suurvaltojen valtakamppailun kiristyminen edellyttää Venäjältä voimien kokoamista. Strategia määrittelee prioriteetit tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja luo samalla suuntaviivat Kremlin aseman vahvistamiselle.”

Strategiaan ja sen vertailuun kahteen edelliseen strategiaan voi tutustua toisen lähteen linkin kautta (maisteriohjelman tutkimustyö Helsingin yliopistossa 2022).