Ukrainan sodan geopoliittisia vaikutuksia

Ukrainan sodan seurauksena Lännen ja Venäjän välille on syntynyt laaja-alainen vastakkainasettelu. Sota on kulminoitunut poliittiseksi, sotilaalliseksi sekä taloudelliseksi välirikoksi. Sillä on suoranaisia vaikutuksia globaaliin vakauteen, Euroopan maiden sotilaallisen puolustukseen sekä Naton rooliin Euroopassa. Yhdysvaltojen strateginen painopiste säilyy Aasian ja Tyynenmeren alueella, jossa se kamppailee maailman herruudesta Kiinan kanssa, mutta Ukrainan sota on saanut aikaan Yhdysvaltojen sotilaallisen voiman lisäämisen Euroopassa sekä Ukrainan puolustuksen laajamittaisen materiaalisen tukemisen. Trumpin toisen kauden alkaessa vuoden 2025 alussa Yhdysvaltojen sitoutuminen Eurooppaan ja Ukrainan tukemiseen on kokenut useita vaiheita ja käänteitä. Lokakuussa 2025 näytti siltä, että aiempi tuki on pääosin jatkumassa, mutta suunnanmuutosten takia tulevaisuuden arviointi on vaikeaa. Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon lisää Euroopan merkitystä Naton politiikassa sekä tuo pohjoiselle ulottuvuudelle lisää painoarvoa.

Yhdysvallat, Nato, EU ja keskeiset Euroopan valtiot ovat osoittaneet yhteisrintamassa tukensa Ukrainalle. Vaarana on sotatoimien laajeneminen, jos välillisestä sotilaallisesta tuesta siirryttäisiin Ukrainan suoranaiseen puolustamiseen, esimerkiksi julistamalla lentokieltoalueita tai osallistumalla joukoilla taistelutoimintaan Ukrainassa. Lännen aseavulla on ollut pääasiassa puolustuksellinen luonne, esimerkiksi toimitettujen aseiden kantamat ovat rajoittuneet Ukrainan alueelle. Tästä rajoituksestakin ollaan vähitellen luopumassa.

Transatlanttisen yhteyden merkitys Euroopalle on vahvistunut. Ilman Yhdysvaltoja Euroopan suuret maat tuskin olisivat nousseet vastustamaan Venäjää niin voimakkaasti, kuin ne ovat tehneet. EU:n yhtenäisyys on kulminoitunut Venäjään kohdistettuihin talouspakotteisiin, mutta sodan jatkuessa yhä pidempään myös EU on siirtynyt yhä vahvempaan sotilaalliseen tukemiseen ja suunnitellut sen laajentamista sekä Ukrainan jälleenrakentamisen rahoittamista. Eurooppa on eri tavoin pyrkinyt eroon riippuvuuksistaan Venäjään etenkin fossiilisen energian osalta. EU on jo osoittanut, että se pystyy toimimaan tehokkaana talouden ja politiikan instrumenttina. EU haluaa tehdä tiivistä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa.

Eristyksiin joutunut Venäjä on pyrkinyt vahvistamaan suhteitaan Kiinaan ja Intiaan sekä luomaan Lännen vastaista rintamaa Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Venäjä on yrittänyt luoda poliittista ja taloudellista painostusta Eurooppaan etenkin tuontienergian avulla sekä tukemalla Venäjä-mielisiä poliittisia puolueita ja liikkeitä.

Pääosa Naton jäsenmaista on ilmoittanut lisäävänsä puolustusmenojaan. Nato keskittyy organisaationa yhä selkeämmin alkuperäiseen tehtäväänsä eli jäsenmaiden puolustuksen tukemiseen. Nato päätti huippukokouksessaan 2025 puolustusmenojen nostamisesta 3,5 prosenttiin valtioiden BKT:stä, ja lisäksi Nato edellyttää 1,5 prosentin meno-osuuden käyttämistä välillisiin puolustusvalmiutta kohottaviin menoihin.

Venäjän hyökkäyssodan aiheuttama humanitaarinen kriisi

Hyökkäyksen seurauksena Euroopassa on eniten pakolaisia toisen maailmansodan jälkeen. Hyökkäyksen alettua 6–10 miljoonaa pakolaista on lähtenyt Ukrainasta. Osa heistä on jo palannut Ukrainaan. Pakolaisista yli 4 miljoonaa on EU-maissa. Merkittävä osa on lähimaissa, erityisesti Saksassa ja Puolassa. Lisäksi Ukrainassa on noin kahdeksan miljoonaa sisäistä pakolaista, koska lähes 30 % ukrainalaisista on joutunut jättämään kotinsa.

Globaalin ruokaturvan haaste

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on häirinnyt maailmanlaajuista elintarviketuotantojärjestelmää. Venäjän ja Ukrainan yhteenlaskettu osuus maailman vehnän ja ohran viennistä on noin 30 %, auringonkukkaöljystä noin 65 % sekä maissista 15 %. Useat Keski- ja Länsi-Aasian, Lähi-idän sekä Pohjois-Afrikan maat ovat hyvin riippuvaisia Ukrainan ja Venäjän vehnäntuonnista. Ukraina ja Venäjä vastaavat myös noin 30 %:sta maailman ammoniakin ja kaliumin viennistä. Venäjä on systemaattisesti häirinnyt Ukrainan mahdollisuuksia viljan vientiin Mustanmeren satamista.

Energiapolitiikka

Pääosa Euroopan maista on ajautunut vuosikymmenten saatossa voimakkaasti riippuvaiseksi Venäjän energiasta eli kivihiilestä, raakaöljystä, polttoöljystä ja erityisesti maakaasusta. Vuonna 2021 Eurooppa toi Venäjältä lähes 40 % käyttämästään kaasusta, 30 % kivihiilestä ja 10 % raakaöljystä. Erityisen riippuvaisia Venäjän energiatoimituksista ovat olleet Saksa (65 % kaasuntuonnista) ja Italia (yli 40 % kaasuntuonnista).

Osana taloudellisia sanktioita EU on asettanut tuontikiellon venäläiselle kivihiilelle ja öljytuotteille jo vuonna 2023. EU on sopinut lopettavansa Venäjän kaasutuonnin vuoden 2027 loppuun mennessä. EU:n ponnistelut sodan myötä ovat myös pyrkineet siihen, että Venäjän öljyn viennille muualle luodaan esteitä, muun muassa asettamalla vientihinnalle katto.

Globaalin sekä erityisesti Euroopan talouden epävakaus

Sodan ja sen mukanaan tuomien globaalien epävakauttavien muutosten sekä väistämättä seuraavien uusia kumppanuuksien ja tuotantoketjujen mukanaan tuomat seuraukset luovat turbulenssia maailmantalouteen. Maiden sijoittuminen neutraaleiksi tai jommallekummalle puolelle sodan varsinaisia osapuolia heijastuu väistämättä talouteen. Euroopan on muistettava, että Ukrainan sota ei sinällään liikuta valtaosaa maailmasta, vaan valtiot toimivat itselleen edullisimmista lähtökodista esimerkiksi suhteessaan Venäjään.

Globaalien arvoketjujen muuttuminen

Venäjä on huomattavin osin jätetty globaalin korkean teknologian arvoketjujen ulkopuolella. Valtaosa länsimaisista teknologiayrityksistä on poistunut Venäjältä. supistunut toimintaansa siellä. Lähes 85 % yrityksistä, joiden pääkonttori on Euroopassa, Britanniassa tai Yhdysvalloissa, on lähtenyt Venäjältä tai vähentänyt merkittävästi liiketoimintaansa siellä. Pakotteiden kiertäminen on noussut uudeksi kasvavaksi liiketoiminta-alueeksi.