Turkin puolustusbudjetti on reaalisesti ollut laskussa viime vuodet. Tämä johtuu osittain Turkin liiran arvon merkittävästä heikkenemisestä. Puolustusbudjetin laskuun vaikuttaa kahden suuren hankkeen poistuminen. Yhdysvallat lopetti Turkin F-35-monitoimihävittäjähankkeen vuonna 2019 ja jäädytti sen jälkeen Turkin F-16 Viper -hävittäjähankkeen. Hanke jatkunee Turkin ratifioitua Ruotsin Nato-jäsenyyden.

Vuoden 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen asevoimien sekulaaria upseeristoa ja varsinkin ylintä päällystöä puhdistettiin. Vallankaappausyrityksen jälkeen kadettikouluun ryhdyttiin rekrytoimaan ei-sekulaareja kadetteja uusien yritysten ehkäisemiseksi.

Pakollinen asepalvelus on 6 kuukautta, ja asevelvollisuus koskee ikävuosia 21–42. Asepalvelusta suorittavasta henkilöstöstä yli puolet on varusmiehiä. Näistä suurin osa on kurditaustaisia, ja heidän määränsä on kasvamassa. Kurdien osuutta kasvattaa korkeamman syntyvyyden lisäksi se, että varakkailla henkilöillä on mahdollista rahalla vapautua asepalveluksesta. Maksettava summa vastaa neljän kuukauden keskipalkkaa Turkissa, ja sillä osaltaan rahoitetaan asevoimien ammattimaistamista kasvattamalla sopimussotilaiden määrää. Samalla rekrytointiperusteita muutettiin vastaamaan upseeriston vaatimuksia. Naisilla ei ole asevelvollisuutta, mutta he voivat pyrkiä ammattialiupseereiksi tai upseereiksi.

Turkin asevoimien pääkalusto on vanhenemassa erityisesti ilma- ja maavoimien osalta. Pääosa Turkin ilmavoimien kalustosta on vanhentumassa (260 kappaletta F-16-hävittäjien eri versiota) ja osa jo vanhentunutta. Moderneja hävittäjiä ei ole lainkaan. Turkki on parantanut tilannetta ryhtymällä modernisoimaan itse pääosaa F-16-hävittäjistään. Suhteiden parantuminen presidentti Trumpin hallinnon kanssa mahdollisti myös uusien F-16 Viper -hävittäjien tilaukset (40 kpl).

Pääosa taistelupanssarivaunuista on vanhentumassa, mutta osa on edelleen modernia (yli 300 Leopard 2A4 -taistelupanssarivaunua). Merivoimien osalta tilanne on paras.