Saksan turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on muuttunut vaikeammin ennustettavaksi. Venäjän hyökkäys Ukrainaan, hybridiuhkat, arabimaailman poliittinen ja yhteiskunnallinen kuohunta, siitä seuranneet pakolaisvirrat, kasvanut terrorismin uhka ovat pakottaneet uudelleenarviointeihin.
Vuonna 2023 julkaistu hallituksen turvallisuusstrategia (Integrierte Sicherheit für Deutschland) käsittelee muuttunutta turvallisuusympäristöä ja siitä juontuvia johtopäätöksiä ja linjauksia Saksalle. Strategian osa-alueet ovat:
- puolustuskyky,
- yhteiskunnan resilienssi,
- vastuullisuus ja kestävä kehitys,
- turvallisuusyhteistyö.
Strategian perusteella laaditut puolustuspoliittiset suuntaviivat (Verteidigungspolitische Richtlinien 2023) määrittävät sotilaallisen maanpuolustuksen kehittämisen lähivuosiksi. Asiakirjassa painottuvat muun muassa puolustusmäärärahojen lisääminen, konventionaalisen sodankäynnin suorituskykyjen vahventaminen sekä tuki liittolaisten ja kumppanimaiden turvallisuuden kehittämiselle.
Kun Venäjä valtasi Krimin niemimaan Ukrainalta 2014, Saksa ryhtyi kasvattamaan puolustusmenojaan, mutta niiden BKT-osuus vuonna 2021 oli vain 1,5 %, selkeästi alle Naton määrittelemän minimitason. Venäjän aloitettua täyden sodan Ukrainaa vastaan vuonna 2022, Saksa päätti kehittää omaa puolustuskykyään 100 miljardin euron välittömällä lisäsatsauksella sekä noudattaa jatkossa Naton 2 %:n suositusta. Naton Haagin-huippukokouksessa päätetyn mukaisesti myös Saksa on sitoutunut puolustusmenojensa BKT-osuuden kasvattamiseen 3,5 %:n tasolle. Saksalla on Yhdysvaltojen jälkeen suurin maksuosuus liittokunnan kustannuksista.
Euroopan ja Yhdysvaltojen suhteella on suuri merkitys Saksalle. Vaikka Saksa on Naton jäsenmaa, sotilaallinen pääliittolainen on Yhdysvallat. Saksa on puolestaan Yhdysvalloille tärkeä ennen kaikkea päätukeutumisalueena Lähi-idän ja Afrikan suunnan sotilaallisille operaatioille.
Saksassa on pysyvästi sijoitettuja Yhdysvaltojen joukkoja noin 40 000 sotilasta, joiden käytössä on lukuisia varuskuntia ja tukikohtia, pääasiallisesti Baijerissa. Saksassa on muun muassa Yhdysvaltojen Euroopan-joukkojen (USEUCOM) päämaja, Yhdysvaltojen Afrikan-joukkojen (USAFRICOM) päämaja, Euroopassa olevien Yhdysvaltojen maavoimien (USAREUR) esikunta, kaksi panssariprikaatia, mekanisoitu prikaati, helikopteriprikaati ja paljon tukiaselajien joukkoja. Lisäksi Saksaan on sijoitettu Euroopassa olevien Yhdysvaltojen ilmavoimien (USAFE) esikunta, ilma-armeijan esikunta, hävittäjälennosto ja ilmakuljetuslennosto.
Saksa osallistuu Naton pysyviin valmiusjoukkoihin (NATO Response Force, NRF) pitämällä 5 000 sotilasta jatkuvasti korkeassa valmiudessa ja vuorottelemalla muiden isojen Nato-maiden kanssa NRF:n ytimen muodostavan VJTF-valmiusjoukon maavoimakomponentin johtamisessa. Naton uuden joukkomallin (NATO Force Model) valmiuteen Saksa asettaa noin 35 000 sotilasta sekä 200 ilma- ja merialusta.
Saksa esitteli muille Nato-maille vuonna 2013 ns. kehysvaltiokonseptin (Framework Nations Concept, FNC). Sen pääajatuksena on Nato- ja kumppanimaiden sotilaallisten suorituskykyjen hyödyntäminen isompien Nato-maiden eli ns. kehysvaltioiden johdolla. Saksa pyrkii FNC:n avulla parantamaan ja tehostamaan eurooppalaisten, erityisesti pienempien maiden asevoimien sotilaallisia kykyjä ja yhteistyötä suurten Nato-maiden asevoimien kanssa. Suomi liittyi FNC-yhteistyöhön 2018.
EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa Saksan pidemmän aikavälin tavoitteena on luoda Euroopan turvallisuus- ja puolustusunioni, mutta välttäen päällekkäisiä rakenteita Naton kanssa. EU:n valmiusosastoihin (Battle Groups) Saksa osallistuu jatkuvasti erikokoisilla joukoilla. Saksa on ollut aktiivinen myös EU:n yhteiseen puolustuspolitiikkaan sisältyvän ns. pysyvän rakenteellisen yhteistyön (Permanent Structured Cooperation, PESCO) kehittämisessä.
