Nato-sopimuksen (Pohjois-Atlantin sopimus 1949) 3. artiklan mukaan jäsenmaat ylläpitävät sekä omaa että yhteistä kykyään puolustautua aseellisia hyökkäyksiä vastaan. Suomi kuitenkin päättää itse puolustuksensa toteuttamisperiaatteista ja vastaa ensisijaisesti itse alueensa puolustamisesta, mutta saa tarvittaessa apua muilta Nato-mailta.

Naton pelotteen ja puolustuksen merkitys Suomen turvallisuudelle on perustavanlaatuinen. Nato-jäsenyyden ja sen mukana turvallisuustakuiden merkitys on, että ne nostavat kynnystä hyökätä Suomeen. Toisaalta Suomen vahva puolustuskyky ja kriisinsietokyky vahvistavat liittokuntaa. Valtioneuvoston puolustusselonteon mukaan Suomi ylläpitää ja kehittää yleiseen asevelvollisuuteen ja kokonaismaanpuolustukseen perustuvaa vahvaa kansallista puolustuskykyä kaikissa olosuhteissa. Suomen sotilaallista puolustusta yhteensovitetaan Naton pelotteeseen ja puolustukseen.

Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaan Suomi sitoutuu Naton pelotteeseen ja yhteiseen puolustukseen koko liittokunnan alueella ja kaikki uhat huomioon ottaen. Naton jäsenenä Suomi varautuu tukemaan muita Nato-maita. Suomi osallistuu aktiivisesti myös Naton ydinasepolitiikan muotoilemiseen ja kehittämiseen. Suomi ei asettanut Naton jäseneksi pyrkiessään mitään rajoitteita osallistumiselle liittokunnan toimintaan. Nato on ilmoittanut olevansa ydinaseliittokunta niin kauan kuin ydinaseita on maailmassa käytössä.

Naton yhteisestä puolustuksesta tulee Puolustusvoimille uusi lakisääteinen tehtävä. Se tarkoittaa Puolustusvoimien osallistumista Naton puolustussuunnittelun ja operatiivisen suunnittelun prosesseihin sekä sen edellyttämiin johtamisjärjestelyihin, harjoitteluun ja operatiivisiin toimintoihin.

Naton jäsenmaana Suomi osallistuu Naton yhteisen puolustuksen suunnitteluun. Puolustussuunnitteluprosessi (NATO Defence Planning Process, NDPP) tapahtuu nelivuotisessa syklissä, ja sen tarkoituksena on jäsenmaiden ja Naton yhteisten suorituskykyjen kehittäminen. Vuoden 2025 aikana vahvistetaan kaikille jäsenvaltioille puolustussuunnittelua varten uudet suorituskykytavoitteet. Ne ovat jäsenvaltioita velvoittavia, joten Suomessa ne sisällytetään Puolustusvoimien kehittämisohjelmaan. Suomi osallistuu Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin, muihin Naton sotilaallisiin toimintoihin sekä lähettää henkilöstöä palvelukseen Naton rakenteisiin ja esikuntiin. Tähän tarvittavan henkilöstön määräksi on arvioitu 100–200.

Suomen puolustus on osa Naton yhteistä puolustusta, joten Suomen puolustuksen keskeiset toiminnot on kytketty osaksi Naton yhteisiä rakenteita ja toimintamalleja. Suomen on tarvittaessa kyettävä lähettämään joukkoja toisen Nato-maan avuksi sekä vastaanottamaan Naton jäsenmaiden joukkoja Suomen avuksi. Suomelle keskeistä on mahdollistaa Naton jäsenvaltioiden joukkojen saapuminen ja toiminta Suomen alueella. Puolustusvoimien täytyy myös kehittää omien joukkojen käytettävyyttä Suomen ulkopuolella Naton vaatimusten mukaisella tavalla. Puolustusselonteon mukaan selvitetään, onko Puolustusvoimien kokoonpanoon ja johtosuhteisiin tarpeen tehdä muutoksia Nato-jäsenyyden tuomien vaatimusten, esimerkiksi muiden Nato-maiden puolustamisvelvoitteiden vuoksi.

Suomi kuuluu Naton komento- ja johtamisrakenteeseen, ja Suomen alue on osa Naton Euroopan-joukkojen komentajan (SACEUR) vastuualuetta. Suomella on oman alueensa puolustusta varten kansalliset operatiiviset suunnitelmat, jotka ovat pohjana Naton alueelliselle suunnittelulle ja operoinnille. Suomi on osa Naton yhteistä ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmää.

Tiedustelutiedon vaihto muiden Nato-maiden kanssa lisääntyy. Suomi osallistuu Naton yhteisen tilannekuvan ylläpitämiseen ja tiedustelutiedon kokoamiseen sekä saa Naton kautta tietoa sotilaallisesta toimintaympäristöstä. Esimerkki operatiivisen tason tiedusteluyhteistyöstä on valvonta- ja tiedustelulentotoiminta Suomen ilmatilassa tärkeimpien liittolaisten kanssa.

Naton rauhan ajan tehtäviä toteutetaan eteentyönnetyillä maavoimajoukoilla (Forward Land Forces, FLF) liittokunnan itäisellä sivustalla, pysyvillä merivoimaosastoilla (Standing Naval Forces, SNF) sekä ilmapuolustuksen Air Policing ja Air Shielding -tehtävillä.

Nato perustaa Pohjois-Eurooppaan maa-, meri- ja ilmaoperaatioiden johtoportaita, joilla on alueellista tuntemusta. Ne alistetaan Norfolkissa Yhdysvalloissa toimivalle yhteisoperaatioesikunnalle (Joint Force Command Norfolk). Suomeen perustetaan sen alainen maakomponentin johtoporras (Multi-Corps Land Component Command, MCLCC), joka vastaa Naton maavoimaoperaatioista Pohjois-Euroopassa. Tämä uusi johtoelin sijoitetaan Maavoimien esikunnan yhteyteen Mikkeliin, ja sen komentajaksi tulee Suomen maavoimien komentaja, joka hoitaa tehtävää oman virkansa ohessa. Perustettava Naton maavoimajohtoporras vastaa muun muassa liittokunnan harjoitustoiminnasta ja muista rauhan ajan toiminnoista omalla alueellaan ja johtaa kriisiaikana Naton maavoimaoperaatioita alueella. Henkilöstö tulee sekä Nato-liittolaisilta että Suomen puolustusvoimista. Esikunnan suunnittelu ja perustaminen etenevät vaiheittain vuoden 2025 aikana.

Naton eteentyönnettyjen FLF-maavoimajoukkojen kokoonpanoissa otetaan huomioon maantieteelliset tekijät ja uhkaympäristö. Suomeen perustettavia FLF-joukkoja johtaa Ruotsi. Muiksi osallistujavaltioiksi tulee Nato-maita, joilla on Suomen olosuhteisiin soveltuvia suorituskykyjä sekä sotilaalliset ja poliittiset perusteet sitoutua pitkäjänteisesti Suomeen. Ruotsin lisäksi ainakin Britannia, Ranska, Norja, Tanska ja Islanti ovat ilmoittaneet osallistuvansa tähän FLF-joukkoon. Sen johto-osat sijoitetaan pysyvästi Suomeen, mutta varsinaiset joukot käyvät Suomessa harjoittelemassa. Tarvittaessa joukkoa voidaan vahventaa prikaatiksi. Puolustusministeriön mukaan FLF-joukko toimii lähinnä Rovaniemen ja Sodankylän alueilla. Valtioneuvoston puolustusselonteossa todetaan, että Suomeen perustettavien Naton maavoimajoukkojen läsnäolo vahvistaa pelotetta ja luo yhtenäisen eteentyönnetyn puolustusvalmiuden Naton Venäjän-vastaiselle rajalle.

Suomen puolustusvoimien joukkoja osallistuu myös Naton rauhanaikaiseen monikansalliseen merivoima- ja ilmavoimatoimintaan. Vuoden 2025 aikana Puolustusvoimat osallistuu yhdellä aluksella Naton miinantorjuntaosastoon Itämerellä, Pohjanmerellä ja Pohjois-Atlantilla sekä Hamina-luokan aluksella Naton pysyvän laivasto-osaston toimintaan Itämerellä, Pohjanmerellä ja Pohjois-Atlantilla. Lisäksi Puolustusvoimat osallistuu Naton Air Shielding -tehtävään muutaman hävittäjäkoneen osastolla Islannissa, Koillis-Atlantilla ja Pohjoisella Jäämerellä.

Suomi on päättänyt osallistua Naton monikansalliseen Multinational MRTT (Multi Role Tanker Transport) -ohjelmaan, jonka useat Nato-maat ovat perustaneet monikansallisen ilmatankkaus- ja ilmakuljetuslentokonelaivueen ylläpitämistä varten.

Natolla on uusi nopean toiminnan joukko Allied Reaction Force (ARF), jota on tarkoitus käyttää kaikkiin liittokunnan tehtäviin Naton neuvoston päätösten mukaisesti. Suomi valmistautuu osallistumaan ARF-joukon toimintaan tulevaisuudessa.

Suomen välittömät kulut Nato-jäsenyydestä muodostuvat maksuosuuksista Naton yhteisiin budjetteihin sekä osallistumisesta Naton toimintaan. Maksuosuudet perustuvat jäsenmaiden talouden kokoon. Suomen maksuosuudet Naton budjettimenoista ovat noin 0,9 %, joka tarkoittaa 70–100 miljoonaa euroa vuosittain. Liittyminen Naton puolustussuunnitteluprosessiin ja Suomelle kohdistettavien suorituskykytavoitteiden toimeenpano sekä osallistuminen Naton operatiiviseen suunnitteluun ja toimintaan aiheuttaa merkittäviä lisäkustannuksia.

Naton huippukokouksessa 2025 päätettiin, että jäsenmaiden puolustusmenojen määrän tulee olla vähintään 5 % kunkin maan bruttokansantuotteesta (BKT) vuonna 2035. Suomi kannatti tätä ja pyrkii toimimaan sen mukaisesti. Natossa on aiemmin myös sovittu, että vähintään 20 % puolustusmenoista tulee käyttää puolustusmateriaalin hankintoihin.

Suomen integroituminen Naton yhteisen puolustuksen järjestelmiin on pitkä prosessi. Puolustusta koskeva lainsäädäntö on laaja, ja se on perustunut vuosikymmenien ajan sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Nato-jäsenyyden aiheuttamien lisätehtävien seurauksena Puolustusvoimiin tarvitaan lisää palkattua henkilökuntaa noin 1 500 henkilön verran.