Gazan sota Israelin ja terroristijärjestö Hamasin välillä alkoi 7. lokakuuta 2023 jolloin Hamas ja useat pienemmät Gazan kaistalla toimineet aseelliset palestiinalaisjärjestöt (islamilainen Jihad, PFLP, DFLP, Ansar Allah, Amal) hyökkäsivät Gazasta Israelin puolelle. Israelille hyökkäys tuli täytenä yllätyksenä, sillä maassa vietettiin kyseisenä viikonloppuna juutalaisten uskonnollista juhlaa (Simchat Torah). Hyvin koordinoidussa hyökkäyksessä ammuttiin Israelin puolelle 3 000 rakettia, ja samanaikaisesti aluetta ympäröiviin muureihin tehtiin puskutraktoreilla ja räjähteillä noin 50 aukkoa. Yhteensä 1 500 palestiinalaisterroristia hyökkäsi aukoista lähikyliin ja kibbutseihin. Käytössä oli avolavamaastoautoja, moottoripyöriä, maanalaisia tunneleita, pikaveneitä ja moottoroituja varjoliitimiä. Palestiinalaisterroristit tappoivat noin 1 200 ihmistä, joista pääosa oli siviilejä, ja kaappasivat 251 panttivankia, jotka edustivat 25 eri kansalaisuutta.

Israel julisti sodan Hamasia vastaan seuraavana päivänä ja aloitti kibbutsien, sotilastukikohtien ja poliisiaseman takaisinvaltaamisen. Israelin asevoimat (IDF) onnistui saamaan kaikki alueet haltuunsa 48 tunnissa. Lokakuun 9. päivä Israel aloitti Gazan saarron ja täysimittaisen sodan sekä julkaisi sotilasoperaation kolme tavoitetta:

• kaikkien panttivankien vapauttaminen,
• Hamasin poliittisen ja sotilaallisen komentorakenteen täydellinen tuhoaminen,
• terrorismin uhan pysyvä eliminoiminen Gazan alueelta.

Israelin operaation (Iron Swords) ensimmäisen vaiheen painopiste oli Gazan pohjoisosien valtaaminen. Hamasin vastarintaa heikennettiin kolmen viikon massiivisilla ilma- ja tykistöiskuilla ennen maahyökkäyksen alkamista 28. lokakuuta 2023. Maahyökkäyksen toteuttaminen asutuskeskusympäristössä oli vaativaa ja aiheutti tappioita myös IDF:n yksiköille. Erityisen haastavaa oli tunnelisodankäynti. Hamas oli onnistunut rakentamaan laajan, noin 500–600 kilometriä kattavan tunneliverkoston. Tunnelit toimivat komentokeskuksina, asevarastoina sekä panttivankien kätköpaikkoina.

Sodan ensimmäinen tulitauko saatiin aikaan Qatarin rauhanvälityksen tuloksena marraskuun lopulla 2023. Tulitauko kesti viikon, ja sen aikana Hamas vapautti 50 israelilaista panttivankia, naisia ja lapsia vastineeksi Israelin vapauttamista 150 palestiinalaisesta.

Joulukuun alussa 2023 taistelut alkoivat uudelleen. IDF:n painopisteenä olivat nyt Gazan keski- ja eteläosat, ja se veti joukkojaan takaisin Pohjois-Gazasta, jolloin Hamasin taistelijat soluttautuivat takaisin alueelle maanalaisten tunnelien kautta.

Hamas ei ollut yksin taistelussaan Israelia vastaan. Sodan ensimmäisestä päivästä lähtien Libanonissa toimiva Hizbollah-terroristijärjestö tuki Hamasia ampumalla raketteja ja iskemällä drooneilla Israelin puolelle. Sekä Libanonissa että Syyriassa toimi myös Iranin Vallankumouskaartin (IRGC) neuvonantajia, joiden tehtävänä oli varmistaa niin kutsutun šiia-akselin käyttö aseavun toimittamissa Iranista Irakin ja Syyrian kautta Libanoniin. Myös Jemenin huthi-kapinalliset aloittivat iskut Punaisenmeren kauppamerenkulkua vastaan tukeakseen Hamasia.

Huhtikuussa 2024 tapahtui Lähi-idän sotien historian ensimmäinen Iranin ja Israelin suora yhteenotto. Sota eskaloitui koko Lähi-idän alueen kattavaksi konfliktiksi. Israel iski Damaskokseen Iranin suurlähetystön rakennukseen, ja seitsemän Iranin Vallankumouskaartin upseeria kuoli. Iran kosti massiivisella ohjus- ja droonihyökkäyksellä. Iranin huthi-liittolaiset Jemenissä, šiia-militiat Irakissa ja Hizbollah liittyivät ilmaiskuun, jossa Israelia vastaan laukaistiin 110 ballistista ohjusta, 36 risteilyohjusta ja 185 droonia.

Iranin taktiikkana oli massiivisen ohjusiskun avulla saturoida Israelin ilmapuolustus. Droonien laukaisu oli aikautettu niin, että ne hitaammin lentävinä saavuttaisivat Israelin ilmapuolustuksen ensimmäisinä, minkä jälkeen toisessa aallossa laukaistut ballistiset ohjukset onnistuisivat läpäisemään Israelin ilmapuolustuksen.

Israelin ohjuspuolustus onnistui iskun torjunnassa täydellisesti. 97 prosenttia ohjuksista torjuttiin monikerroksisen ohjuspuolustuksen (Arrow 2/3, Daavidin linko, Iron Dome) voimin. Korkean torjuntaprosentin mahdollisti se, että Iran antoi ennakkovaroituksen iskustaan Yhdysvalloille ja Saudi-Arabialle jo 72 tuntia etukäteen, jotta nämä tietäisivät iskun olevan suunnattu vain Israelia vastaan. Varoitus toimi toisin, kuin Iran oli sen ajatellut, vaan Yhdysvallat, Britannia, Ranska ja Jordania lähettivät omia hävittäjiään Israelin avuksi. Lisäksi Saudi-Arabia ja Yhdistyneet Arabiemiraatit aktivoivat ennakkovaroitustutkansa, jolloin ohjuslaukaisuista saatiin välittömästi tieto ja reagointiaikaa jäi 15 minuuttia. Ensimmäiset ohjukset ammuttiin alas jo Punaisella merellä amerikkalaisista Arleigh Burke -luokan ohjushävittäjistä.

Israelin kostoisku tapahtui viikon viiveellä. Se iski hävittäjistä laukaistavin ohjuksin Isfahanin lentotukikohtaan tuhoten S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän tutkan.

Gazan kaistalla IDF:n hyökkäyksen painopiste siirtyi etelään Rafahin alueelle. IDF valtasi kesäkuussa ns. Philadelphia-käytävän, joka on Gazan ja Egyptin välinen rajavyöhyke. IDF:n mukaan Egyptin puolelta salakuljetettiin yhä aseita Hamasille. Israel aloitti myös Hamasin johdon eliminoinnin ilmaiskuilla sekä keskitti toimintansa pakolaisleirien alueelle, jossa Hamasin johdon tiedettiin piileskelevän. Israelin iskut aiheuttivat paljon kansainvälistä kritiikkiä, koska Hamasin johtoon kohdistuneissa iskuissa kuoli myös suuri määrä sivullisia.

Libanonin suunnan rintamatilanne kiristyi heinäkuussa. Hizbollahin raketti-iskussa Golanin alueelle druusikylään kuoli koululaisia. Iskun seurauksena Israel kohdisti ilmaiskuja Beirutiin maalittaen Hizbollahin johtoa. Hamasin poliittisen siiven johtaja Ismail Haniyeh surmattiin heinäkuussa pommi-iskulla Teheranissa. Israelin ulkomaantiedustelupalvelu Mossad teki myös näyttävän hakulaiteiskun Hizbollahia vastaan. Hizbollahin käyttämiin yli 4 000 hakulaitteeseen oli asennettu pieni räjähdepanos, ja ne kaikki räjäytettiin samanaikaisesti hakulaiteisiin lähetyn massatekstiviestin avulla. Hizbollah järjestön johtaja Hassan Nasrallah surmattiin 27. syyskuuta Beirutissa ilmaiskussa.

Iranin kostoisku tuli uudella ohjushyökkäyksellä. Tällä kertaa se ei varoittanut etukäteen, vaan laukaisi kahdessa aallossa noin 180 ballistista ohjusta kohti Israelia. Iskussa käytettiin myös Fattah-2 HGV-ohjusta (hypersonic glide vehicle). Ohjuksen liitokärki tekee siitä vaikeammin torjuttavan, koska lentorata ei noudata ballistisen ohjuksen lentorataa.

Iranin iskun kohteina olivat Nevatimin ja Tel Nofin lentotukikohdat sekä Mossadin päämaja Tel Avivissa. Noin 30 ohjusta osui kohteisiinsa aiheuttaen kahden ihmisen kuoleman, kahden haavoittumisen sekä mittavia materiaalivahinkoja lähellä sijaitseville siviiliasumuksille.

Israelin pääministeri Netanyahu ilmoitti Iranin tehneen ison virheen ja maksavan siitä kalliisti. Odotettu vastaisku tapahtui 26. lokakuuta, jolloin 100 israelilaista hävittäjää iski kolmessa aallossa Iranin ohjustuotantolaitoksia ja tukikohtia vastaan. Israel onnistui tuhoamaan kaikki kolme jäljellä ollutta venäläisvalmisteista S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmää, mikä jätti ison aukon Iranin ilmapuolustuksen korkeatorjuntakykyyn.

Lokakuussa 2024 IDF laajensi maaoperaatiotaan Etelä-Libanonin puolelle. Tavoitteena oli tuhota Hizbollahin asepesäkkeet ja taistelusolut sekä luoda turvavyöhyke, joka estää rakettitulen ampumisen Libanonin puolelta Pohjois-Israeliin. Samanaikaisesti Israelin ilmavoimat iski Hizbollahin ja IRGC:n kohteisiin sekä Libanonin että Syyrian alueella. YK:n UNIFIL-rauhanturvaoperaatio jäi hyökkäyksen jalkoihin, mutta UNIFIL säilytti asemansa eikä vetäytynyt. Maaoperaatio päättyi 28.marraskuuta tulitaukosopimukseen, jonka mukaan Hizbollah vetäytyy Litani-joen pohjoispuolelle ja Libanonin asevoimat ottaa alueet kontrolliinsa. Myös IDF on jäänyt Etelä-Libanoniin ja miehittää viittä turvavyöhykkeeksi kutsumaansa tukikohtaa.

Gazan alueella IDF käynnisti toisen kierroksen maaoperaatioissaan, koska Hamas onnistui palauttamaan läsnäolonsa. IDF:n taktiikka noudatti aiempaa maahyökkäystä. Gazan alue pyrittiin valtaamaan vaiheittain, aloittaen pohjoisesta ja keskittyen pakolaisleirien alueelle. IDF myös onnistui surmaamaan Hamasin Gazan kaistan johtajan Yahua Sinwarin. Häntä pidettiin lokakuun 7. päivän yllätyshyökkäyksen pääsuunnittelijana.

Qatarin, Egyptin ja Yhdysvaltojen välittämissä panttivankineuvottelujen seurauksena tulitauko saatiin tammikuussa 2025 uudelleen voimaan. Hamas luovutti 33 panttivankia ja Israel noin 400 palestiinalaisvankia. Tulitauko rikkoutui maaliskuun puolessa välissä, kun Israel aloitti ilma- ja tykistöiskut uudestaan. Toukokuussa IDF aloitti uuden ”Gideonin Sotavaunut” operaation, ja elokuun puoleenväliin mennessä 75 % Gazasta oli Israelin kontrollissa.

Israelin operaatio Rising Lion 13.–24. kesäkuuta 2025 oli Israelin ja Iranin konfliktin kolmas kierros. Israel hyökkäsi Iranin ydinvoimaloita ja ydintuotantolaitoksia sekä sotilaskohteita ja maan sotilasjohtoa vastaan. Pääministeri Netanyahun julkilausuttuna tavoitteena oli estää Irania kehittämästä ydinase sekä tuhota Iranin kyky ohjushyökkäyksiin. Samanaikaisesti ilmaiskujen kanssa Israel teki drooneilla täsmäiskuja surmaten kymmeniä kenraaleja ja 17 ydinohjelmaan liitettyä tutkijaa. Arvioiden mukaan Israel kykeni tuhoamaan puolet Iranin ballististen ohjusten laukaisualustoista ja suuren määrän ohjusarsenaalia. Iran vastasi hyökkäyksiin ohjus- ja drooni-iskuilla ja laukaisi konfliktin aikana yhteensä 550 ballistista ohjusta ja yli 1 000 droonia. Ensimmäistä kertaa myös siviilikohteet olivat maaleina puolin ja toisin. Noin 30 israelilaista siviiliä kuoli iskuissa ja yli 3 200 loukkaantui. Iranilaisia kuoli yli tuhat ja 5 800 loukkaantui.

IDF:n seuraavana tavoitteena oli Gazan kaupungin haltuunotto. Operaation ”Gideonin Sotavaunut II” ensimmäisessä vaiheessa Gazan kaupunki saarrettiin ja siviiliväestö pyrittiin saamaan pois alueelta, jotta sen jälkeen voitaisiin hyökätä mekanisoiduilla joukoilla kaupunkiin tuhoten Hamasin viimeiset pesäkkeet. Hamas siirsi jäljellä elossa olevat 20 panttivankia taistelualueelle pyrkien näin estämään Israelin pommitukset. Panttivankineuvotteluissa saavutettiin kuitenkin läpimurto, ja Israel keskeytti hyökkäyksen 4 lokakuuta. Hauras tulitauko tuli voimaan 10.lokakuuta 2025.

Tulitauko pohjautuu Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin 20 kohdan rauhansuunnitelmaan. Sen ensimmäiseen vaiheeseen kuuluvat tulitauko, panttivankien vapauttaminen ja Israelin osittainen vetäytyminen Gazan kaistalta. Ensimmäinen vaihe toteutui onnistuneesti, kun Hamas vapautti kaikki elossa olleet 20 israelilaista panttivankia ja Israel vapautti noin 1 700 palestiinalaisvankia. Kuolleiden panttivankien ruumiiden palauttaminen ei ole toteutunut vaaditussa ajassa ja aiheuttaa osapuolten kesken jänniteitä.

Suunnitelman myöhemmissä vaiheissa aloitetaan YK:n ja Punaisen puolikuun johdolla humanitaarisen avun kuljetukset samalla kun Hamasin aseistariisunta alkaa. Gazan hallinto siirretään väliaikaisesti teknokraattihallinnolle, joka koostuu kansainvälisistä asiantuntijoista sekä palestiinalaisista. Hamas sitoutuu olemaan osallistumatta Gazan hallintoon millään tavalla, Gazan sotilaallinen infrastruktuuri tuhotaan, ja alueelle siirretään muslimimaista koostuva rauhanturvajoukko (International Stabilization Force, ISF) sekä Egyptin ja Jordanian kouluttama palestiinalaispoliisi. Gazan jälleenrakennus aloitetaan, ja alueesta muodostetaan erityistalousalue, jonka kehitystä Persianlahden öljyvaltiot ja Yhdysvallat tukevat. Israel on sitoutunut vetämään joukkonsa pois Gazasta ja luovuttavansa turvallisuusvastuun asteittain ISF-rauhanturvajoukoille. Lopputavoitteena on itsenäinen ja kansainvälisesti tunnustettu palestiinalaishallinto Gazan alueelle sekä suhteiden normalisointi Israelin kanssa.