Norjan ja Naton sotilaalliset suhteet

Norjan mukaan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys parantaa merkittävästi turvallisuutta arktisella ja pohjoisella alueella. Samalla se mahdollistaa Pohjoismaiden puolustusvoimien tiiviimmän integroinnin.

Norjan kokonaismaanpuolustuskonseptin mukaan Nato-jäsenyys ja liittokunnan yhtenäisyys luo perusteet Norjan ja liittolaisten turvallisuudelle. Kansallisten puolustuspanostusten on samalla kyettävä vahvistamaan Naton pelotetta ja puolustuskykyä. Norjan on kuitenkin oltava tulevaisuudessa paremmin varustautunut ja valmistautunut, mikäli pelote pettää. Kokonaismaanpuolustuksen konsepti käsittää koko yhteiskunnan kriisinsietokyvyn sotilaallisia ja ei-sotilaallisia uhkia vastaan.

Norjan puolustus on koko Nato-jäsenyyden ajan ollut riippuvainen Nato-liittolaisten vahvennusjoukoista ja niiden oikea-aikaisesta saapumisesta. Yhteinen puolustus ja artikla 5:n mukaiset turvatakuut ovat edelleen tärkeimmät perusteet maan Nato-jäsenyydelle.

Naton jäsenenä Norja saa tukea uhkien ennaltaehkäisyyn ja yleisen turvallisuustilanteen ylläpitämiseen erityisesti arktisella ja pohjoisella alueella. Liittolaisten kuten Britannian ja Yhdysvaltojen läsnäolo lisää luottamusta maanpuolustuskykyyn.

Norja osallistuu aktiivisesti Naton yhteisharjoituksiin, koulutuksiin ja operaatioihin. Niiden nähdään vahventavan Norjan asevoimien kyvykkyyksiä, yhteensopivuutta ja valmiutta. Naton jäsenenä Norja pääsee mukaan laajaan puolustusmateriaaliyhteistoimintaan ja teknologian kehittämiseen. Kyber- ja tiedusteluyhteistoiminta parantaa myös Norjan kykyä vastata nykyaikaisiin uhkiin.

Norja on jo Nato-liittoutumisen alusta saakka asettanut yksipuolisia rajoitteita liittolaisten sotilaalliselle läsnäololle maassa. Norja ei salli ydinaseiden sijoittamista maaperälleen rauhan aikana. Samoin maa ei salli muiden valtioiden sijoittaa pysyviä sotilastukikohtia maaperälleen. Uudessa puolustuspäätöksessä pidetään kuitenkin nykyiseen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen liittyen välttämättömänä parantaa kykyä vastaanottaa liittolaistukea ja lisätä harjoittelua liittolaismaiden kanssa.

Norjan ja Yhdysvaltojen sotilassuhteet

Norjan liittyminen Natoon vuonna 1949 aloitti sotilassuhteet Yhdysvaltojen kanssa. Norja sai puolustusmateriaalia ja infrastruktuurivaroja Yhdysvaltojen Military Aid Programme -tukiohjelman kautta kuten monet muutkin Länsi-Euroopan maat.

Norjan ja Yhdysvaltojen vuonna 1981 tekemästä sopimuksesta alkaen Yhdysvallat on varastoinut Keski-Norjaan Trøndelagin alueelle merijalkaväkiyhtymän raskasta sotamateriaalia. Marine Corps Prepositioning Program Norway -sopimus on uusittu vuosina 1995 ja 2005, ja Norjan puolustusvoimat ovat vastanneet varastojen ylläpidosta ja vartioinnista 1990-luvulta lähtien.

Norja ja Yhdysvallat sopivat vuonna 2022 lisäsopimuksen puolustusyhteistyöstä (Supplementary Defence Cooperation Agreement, SDCA). Sopimus antaa yhdysvaltalaisjoukoille perusteet norjalaisten tukikohtien ja harjoitusalueiden käytöstä sekä infrastruktuurin investointituesta ja materiaalivahvennuksista. Sopimusta laajennettiin vuonna 2024 alueiden käytön osalta.

Norjan puolustuspäätöksessä vahvistetaan avun vastaanottokykyä (Host Nation Support, HNS). Tarkoitus on, että Norja saisi nopeammin Yhdysvaltojen ja muiden Nato-liittolaisten apua mahdollisessa kriisitilanteessa. Päätöksellä lisätään yhteisiä harjoituksia ja parannetaan yhteisoperaatiokykyä.

Yhdysvalloilla ja Norjalla on myös lentotukikohtien ja varastoalueiden yhteiskäyttöä linjaava COB-sopimus (Collocated Operating Base). Sopimus koskee ilmavoimien materiaalin ennakkovarastointia sekä taistelu- ja ilmatankkauskoneiden tukeutumismahdollisuuksia Norjan lentotukikohtiin.

Kokonaisturvallisuus

Norja julkaisi vuonna 2025 ensimmäisen poikkihallinnollisen kokonaisturvallisuusstrategian. Strategian kolme pääkohtaa ovat puolustuskyvyn nopea kasvattaminen, yhteiskunnan kriisinkestävyys ja kansakunnan taloudellinen turvallisuus. Strategian toimeenpanosta ja seurannasta vastaa kukin hallinnonala omalla sektorillaan.

Strategian mukaiset uhkakuvat:

• Venäjä muodostaa vakavimman turvallisuuspoliittisen uhan lähialueilla.
• Kiina on pitkän aikavälin strateginen haaste.
• Sekä valtiolliset että rikolliset kyberuhat kasvavat.
• Hybridiuhat kuten disinformaatio ja erilaiset vaikuttamisoperaatiot ovat kasvussa.
• Terrorismi ja radikalisoituminen.
• Ilmastonmuutos, pandemiat ja haavoittuvuudet huoltovarmuusketjussa.

Uhkakuviin vastaaminen:

• Kokonaismaanpuolustus, jossa hyödynnetään sekä siviili- että sotilasresursseja. Tavoitteena yhteiskunnan kyky hallita kriisejä ja sotaa.
• Kyber- ja digitaalinen turvallisuus, jolla kyetään paremmin suojaamaan digitaalisia järjestelmiä ja kriittistä infrastruktuuria. Tämä saavutetaan muun muassa vahvistamalla tiedustelua ja poikkihallinnollista yhteistoimintaa.
• Maanpuolustus ja liittoumat. Nato säilyy turvallisuuspolitiikan keskiössä, mutta samalla Norja vahvista omaa puolustuskykyä ja valmiutta.
• Vastustuskykyinen yhteiskunta, jossa kyetään vastustamaan disinformaatiota ja vaikuttamisyrityksiä. Siviiliyhteiskunnalle luodaan paremmat edellytykset kriisien hallintaan ja valmiuksiin.
• Pohjoisten alueiden turvallisuutta tuetaan alueen vakautta lisäävillä toimenpiteillä ja lisääntyneellä läsnäololla.

Norjassa siviiliyhteiskunnan valmiudesta ja varautumisesta vastaa oikeus- ja valmiusministeriö (justis- og beredskapsdepartementet). Ministeriön alaisena toimii erillinen kansallinen turvallisuusviranomainen (Nasjonal sikkerhetsmyndighet, NSM), joka vastaa kansallisesta tieto- ja kohdeturvallisuudesta ja toimii myös johtavana viranomaisena tietotekniseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. NSM koordinoi tietoturvallisuustoimenpiteitä ja antaa muun muassa varoituksia mahdollisissa tietoverkkohyökkäystilanteissa. Puolustusministeriö ohjaa viranomaista toimialaansa kuuluvissa asioissa.