Yhdysvaltojen asevoimilla on ollut lentokoneita ja ilmavoimaa jo vuodesta 1907 lähtien, mutta pitkään osana maavoimia. Ilmavoimat irrotettiin maavoimista varsinaiseksi puolustushaaraksi vasta vuoden 1947 National Security Actin yhteydessä.

Ilmavoimien tulee kyetä ilmaherruuteen, globaaliin integroituun tiedusteluun ja valvontaan, globaaleihin ilmakuljetuksiin, globaaliin asevaikutukseen sekä myös johtamaan toimintaansa globaalisti. Ilmavoimat tuottaa ja varustaa joukkoja operatiivisten joukkoryhmien (Combatant Commands) komentajille ja esikunnille, jotka johtavat ilmavoimien joukkoja operaatioissa ja taisteluissa.

Ilmavoimilla on yli 320 operatiivista lentolaivuetta, joista noin puolet on ilmavoimien kansalliskaartin (Air National Guard) ja ilmavoimien reservin (Air Force Reserve) käytössä. Em. reservin organisaatioiden taistelukoneet ja helikopterit ovat samoja konetyyppejä kuin aktiivi-ilmavoimilla. Tämän vuoksi kansalliskaartin ja reservin ilmavoimayksiköitä on käytetty ilmavoimien mukana operaatioissa.

Ilmavoimien materiaalisessa kehittämisessä F-15-hävittäjäkalusto alkaa lähestyä elinkaarensa päättymistä, mutta koska korvaavaa ilmaherruushävittäjää ei ole vielä tulossa, osan F-15-koneista elinkaarta aiotaan jatkaa. Strategisen B-1B-pommikoneen seuraajamalli B-21 Raider on valmistumassa, ja niitä hankittaneen ainakin 100 kappaletta.

Yhdysvaltojen ilmavoimat (USAF) on maailman suurin ja teknologisesti kehittynein ilmavoima. Se on keskellä merkittävää uudistusta, jonka tavoitteena on vastata suurvaltakilpailun haasteisiin, erityisesti Kiinan ja Venäjän osalta.

Suunniteltu uusi komentorakenne (Integrated Capabilities Command, ICC) peruttiin, ja sen toiminnot siirrettiin Air Force Futures -rakenteeseen. Uudelleen organisointiin liittyen perustetaan uusi virka: Chief Modernization Officer, joka vastaa ilmavoimien strategiasta ja voimarakenteesta, tehtäväintegraatiosta ja kyvykkyyksien kehittämisestä sekä modernisointiin liittyvien investointien priorisoinnista.

Lentokalustoa ollaan uudistamassa, ja tavoitteena on kasvattaa taistelulentokoneiden määrä 1 558 koneeseen vuoteen 2035 mennessä. Keskeisimmät uudistuotantoon liittyvät koneet ovat:

• F-15EX Eagle II, joita on tilattu 129, ja näistä 126 toimitetaan vuoteen 2030 mennessä,
• F-35A Lightning II, jonka tuotantoa kasvatetaan, jopa 100 konetta vuodessa USAF:lle,
• F-47 (Next Generation Air Dominance), jonka ensimmäinen lento on suunniteltu vuodelle 2028,
• Collaborative Combat Aircraft (CCA), autonomiset ”wingman”-droonit tukemaan F-47:ää.

Nykyisestä kalustosta poistetaan:

• A-10 Warthog -rynnäkkökoneet vuoteen 2026 mennessä,
• F-15C/D ja vanhat F-15E, jotka korvataan F-15EX:llä,
• F-22 Block 20.

Ilmavoimien kokoonpano:

• Global Strike Command: 2 ilma-armeijaa (strategiset ydinkärkiohjukset ja lentokonesijoitteiset ydinaseet),
• Air Combat Command: 2 ilma-armeijaa (16 hävittäjälaivuetta, 3 elso-laivuetta, 9 tiedustelulaivuetta, 5 tutkavalvontakonelaivuetta, 14 tiedustelulennokkilaivuetta ym.),
• Pacific Air Forces: 3 ilma-armeijaa (11 hävittäjälaivuetta, 2 tutkavalvontakonelaivuetta, 1 ilmatankkauslaivue, 5 kuljetuskonelaivuetta ym.),
• US Air Forces Europe: 1 ilma-armeija (6 hävittäjälaivuetta, 1 ilmatankkauslaivue, 3 kuljetuskonelaivuetta ym.),
• Air Mobility Command: 1 ilma-armeija (13 ilmatankkauslaivuetta, 19 kuljetuskonelaivuetta)
• Air Education and Training Command: 1 ilma-armeija (42 koulutuslaivuetta).

Ilmavoimien kalustoa:

• 139 strategista pommikonetta (B-52H, B-1B, B-2A, B-21),
• 1 240 hävittäjä- ja rynnäkkökonetta (F-15C/D/E, F-16C/D, F-22A, F-35A, A-10C),
• 13 elso-konetta (EC-130H),
• 62 tiedustelukonetta (E-9A, E-11A, OC-135B, U-2S, RC-135 ym.),
• 31 tutkavalvontakonetta (E-3B/C/G),
• 178 ilmatankkauskonetta (KC-46A, KC-135R/T),
• 390 kuljetuskonetta (C-5M, C-17A, C-130J, KC-10 ym.),
• 136 helikopteria (HH-60G, UH-1N),
• 250 aseistettua tai tiedustelulennokkia (MQ-9A, EQ-4B, RQ-4B, RQ-170, RQ-180),

reservissä 575 taistelukonetta, 174 ilmatankkauskonetta, 206 kuljetuskonetta