Vuodesta 2014 alkaen Naton toiminnallinen painopiste on palannut omille alueilleen Eurooppaan ja Pohjois-Atlantille, mutta liittokunnalla on yhä alueensa ulkopuolisia tuki- ja kriisinhallintatehtäviä.

Tuhansia Nato-maiden sotilaita osallistuu Naton operaatioihin ja tehtäviin ympäri maailmaa. Suurimmat ovat Naton johtama 4 500 sotilaan kriisinhallintaoperaatio Kosovossa sekä meriturvallisuusoperaatiot Välimerellä. Nato tukee myös neuvonantajilla ja kouluttajilla Irakia ja Afrikan unionia, ylläpitää Islannin, Baltian maiden ja eräiden Balkanin Nato-maiden rauhanaikaista ilma-valvontaa (Air Policing) sekä ilmapuolustuksen tukitoimia Turkissa. Lisäksi Nato ylläpitää ja kehittää katastrofiapua, operaatiokykyjä ja osallistuu näihin tehtäviin.

Yhdysvaltojen ja eurooppalaisten Nato-maiden välillä on ollut keskustelua ns. taakanjaosta lähes koko Naton olemassaolon ajan, etenkin puolustusmenoista. Yhdysvalloissa on arvosteltu joitakin eurooppalaisia jäsenmaita ”vapaamatkustajiksi”. Presidentti Trumpin hallinto on selvin sanoin ilmoittanut, ettei Yhdysvallat halua enää olla eurooppalaisten turvallisuuden maksumies. Yhdysvallat haluaa eurooppalaisten ottavan enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan. Yhdysvaltojen ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopiste siirtyy Aasian–Tyynenmeren alueelle, erityisesti Kiinan sotilaallisen vahvistumisen vuoksi.

Neuvostoliiton sotilaallisen uhan poistumisen jälkeen etenkin Euroopan Nato-maissa supistettiin puolustusmenoja 1990-luvulla ja vielä 2000-luvun alkuvuosinakin. Vuonna 2006 Naton puolustusministerit asettivat tavoitteeksi, että jäsenmaiden puolustusmenojen määrän tulisi olla vähintään 2 % suhteessa kunkin maan bruttokansantuotteeseen, ja tavoite vahvistettiin vuoden 2014 huippukokouksessa. Sen saavuttaminen osoittautui vaikeaksi monissa jäsenmaissa, ja puolustusmenojen laskusuunta jatkui. Vuonna 2015 keskimääräinen BKT-osuus Nato-maissa oli vain 1,4 %.

Ukrainan sodan, kasvaneen Venäjä-uhan sekä myös Yhdysvaltojen painostuksen seurauksena Euroopan Nato-maissa ryhdyttiin 2010-luvun lopulla vähitellen lisäämään puolustusmenoja. Merkittävä käänne tapahtui vuoden 2025 huippukokouksessa. Nato-maat päättivät puolustusmenojensa tavoitetasoksi vähintään 5 % BKT:sta vuoteen 2035 mennessä. Varsinaisiin sotilaallisiin menoihin pitää käyttää vähintään 3,5 % ja loput 1,5 % investointeihin, jotka kohdistuvat puolustusta tukeviin tarkoituksiin kuten kriittiseen infrastruktuuriin ja kyberpuolustukseen. Lisäksi sovittiin, että kunkin Nato-maan suora tuki Ukrainan puolustukselle ja puolustusteollisuudelle lasketaan puolustusmenoiksi. On kuitenkin epäilty puolustusmenositoumuksen realistisuutta ja toteutumista. Esimerkiksi Espanja ja Belgia kyseenalaistivat 5 %:n tavoitteen jo kokouksen aikana.