EU:n sotilaallisen suorituskyvyn käyttö perustuu sopimuksiin Euroopan unionista ja Euroopan unionin toiminnasta.

Suomen puolustusvoimien suorituskyvyn käyttö pohjautuu laissa Puolustusvoimista (551/2007) määritettyihin tehtäviin. Puolustusvoimien tehtävät ovat: 1) Suomen sotilaallinen puolustaminen, 2) muiden viranomaisten tukeminen, 3) osallistuminen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222. artiklaan tai Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42. artiklan 7. kohtaan perustuvaan apuun, aluevalvontayhteistyöhön tai muuhun kansainvälisen avun antamiseen ja kansainväliseen toimintaan sekä 4) osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan ja sotilastehtäviin muussa kansainvälisessä kriisinhallinnassa ja 5) Pohjois-Atlantin liiton yhteinen puolustus. Suomen sotilaalliseen puolustamiseen rakennettuja suorituskykyjä käytetään myös muiden lakisääteisten tehtävien toteuttamiseen.

• 3. ja 4. tehtävän osalta Puolustusvoimat kytkeytyy osaksi EU:n sotilaallista toimintaa.

Euroopan unionin ja sen kansalaisten suojelu perustuu sopimuksen Euroopan unionista artiklaan 42.7 ja sopimuksen Euroopan unionin toiminnasta artiklaan 222. Ensi mainittu sisältää keskinäisen avunannon velvoitteen, jonka mukaan muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa apua kaikin käytettävissä olevin keinoin toisen jäsenvaltion joutuessa alueeseensa kohdistuvan aseellisen aggression kohteeksi. Jälkimmäinen sisältää yhteisvastuulausekkeen, jossa EU ja sen jäsenvaltiot velvoitetaan toimimaan yhteisvastuun hengessä, mikäli jäsenvaltio joutuu terrori-iskun tai luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi.

Operatiivinen varautuminen EU:n sotilaallisella tasolla painottuu suorituskyvyn käytön valmisteluun. Sen keskeisen sisällön muodostavat operatiivisten skenaarioiden ja ennakkosuunnitelmien laatiminen sekä harjoitustoiminta. Suunnittelun lopputuotteita ovat muun muassa skenaariokokoelma, toimintasuunnitelmat (CONOPS), joukkotarveluettelot ja johtamisrakennekuvaukset. Kriisinhallinnan operatiivisesta varautumisesta vastaa EU:n sotilasesikunta.

Ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin vastaaminen perustuu sopimukseen Euroopan unionista ja sen artiklaan 43. Se määrittää tehtävät, joiden yhteydessä EU voi käyttää siviili- ja sotilasvoimavaroja: 1) yhteiset toimet aseidenriisunnan alalla, 2) humanitaariset ja pelastustehtävät, 3) neuvonta ja tuki sotilasasioissa, 4) konfliktinesto- ja rauhanturvaamistehtävät, 5) taistelujoukkojen tehtävät kriisinhallinnassa, 6) rauhanpalauttaminen ja 7) konfliktin jälkeinen vakauttaminen. Ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin vastaaminen toteutetaan yleensä EU:n toimeenpanemina sotilasoperaatioina.